Nettibisnes ja turisti kehitysmaassa

Monet nettibisneksen tekijät tienaavat suuren osan tuloistaan luokattoman huonoilla sivuilla. Ideana on perustaa sivusto jonkun suositun ja mahdollisimman tuottoisen hakusanan ympärille. Sisältö luodaan mahdollisimman vähällä vaivalla -- joko kierrättämällä Wikipedian tekstejä tai plagioimalla sisältö härskisti muiden sivuilta.

Varsinkin Suomen pienissä nettibisneksen piireissä tämä tuntuu olevan yleinen tapa ansaita rahaa netissä. Pieni vilkaisu vaikkapa hakusanalla "pikavippi" löytyviin sivuihin paljastaa nopeasti, mitä tarkoitan. Näillä sivuilla tienaaminen perustuu kahteen päätapaan: Google AdSense -mainoksiin ja kumppanuusohjelmiin.

Google suhtautuu kuitenkin roskasivuihin kielteisesti: mainosohjelma ei ainakaan periaatteessa hyväksy mainosten sijoittamista sivuille, joiden tarkoituksena on pelkästään tienata mainostuloilla. Roskasivuilla tienaavat pitävät usein rajanvetoa mielivaltaisena.

Osaksi näin ehkä on, mutta useimmat tapaukset ovat kyllä erittäin selviä. Toisinaan sivuston varsinaista sisältöä on vaikea havaita agressiivisesti sijoiteltujen mainosten lomasta. Tällöin sivustolla ei varmasti ole mitään muuta tarkoitusta kuin tuottaa mainosnapsautuksia.

Minun mielestäni Google on tavallisten netin käyttäjien asialla -- ja hyvä niin. Rahan tienaamiseksi tehdyistä roskasivuistoista ei ole hyötyä kuluttajille, kumppanuusohjelman kautta mainostaville yrityksille eikä yhteiskunnalle. Ainoastaan roskasivustojen pystyttäjät hyötyvät näistä kyhäelmistään.

Kuluttajan kannalta tienausmielessä pystytetyt sivustot ovat pikemminkin haitallisia.

Viimeisen päälle optimoidut sivut estävät hakukoneiden avulla tietoa etsiviä kuluttajia löytämästä tietään tiedon alkulähteille. Kierrätetyn tiedon keskeltä on vaikea löytää alkulähteitä ja päästä selvyyteen tiedon todenperäisyydestä ja ajankohtaisuudesta. Sivujen määrän lisääntyminen ei siis lisää kuluttajien käytettävissä olevan tiedon määrää. Päinvastoin -- kuluttajan kannalta olisi parempi päästä suoraan tiedon alkulähteelle.

Sama pitää paikkansa silloin, kun Internetin käyttäjä ei etsi pelkkää tietoa, vaan haluaa ostaa tuotteen. Myös tässä tapauksessa olisi kuluttajan kannalta parempi, että roskasivustoja ei ole. Ilman roskasivustoja kuluttaja löytäisi suoraan alkuperäiselle sivulle ja voisi tehdä ostoksensa ilman, että sivustonikkarille täytyy maksaa välityspalkkio kaupasta.

Aivan vastaavaan ongelmaan turisti törmää matkustaessaan kehitysmaissa. Heti kun matkaaja on astunut ulos bussista, paikalliset "oppaat" ympäröivät matkalaisen. Muutamankymmenen dollarin korvausta vastaan he lupaavat esitellä turistille kaupungin nähtävyydet. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että oppaat kierrättävät turistia eri matkamuistomyymälöissä. Nämä taas maksavat oppaalle provision turistin tekemistä ostoksista. Kuulostaako tutulta?

Roskasivujen tekijät toisinaan puolustelevat toimintaansa sillä, että he tehostavat markkinoiden toimintaa tuomalla tuotteita kuluttajan nähtäville. En usko tähän perusteluun: Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajat päätyisivät suoraan myyjän nettisivuille. Roskasivut aiheuttavat ainoastaan harhailua netissä ja hidastavat ostoprosessia.

Useimmat roskasivut eivät luo mitään arvoa. Sen sijaan sivuston ylläpitäjät saavat mainostajilta välityspalkkion syntyneistä kaupoista -- aivan kuten kehitysmaiden matkaoppaat. Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ja roskasivustot ainoastaan nostavat tuotteen hintaa.

Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajien olisi helpompi vertailla kilpailevien tuotteiden hintoja. Tällöin markkinat olisivat tehokkaampia ja myytävien tuotteiden hinnat laskisivat. Ja kun hinnat olisivat alhaisempia, tehtäisiin kauppoja enemmän. Ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana tehokkaat markkinat johtaisivat kaikkien osapuolien kannalta optimaaliseen tulokseen.

Roskasivustoilla tienaavat lyövät kuitenkin kauppiaiden ja kuluttajien väliin oman kiilansa. Roskasivujen tekijät elävät markkinoiden tehottomuudesta ja siksi he pyrkivät tekemään Internetistä entistä sekavamman ja tehottomamman markkinapaikan. Näin he voivat taluttaa kuluttajan sinne, minne kuluttajat löytäisivät ilman opastakin -- jos roskasivustojen tekijät eivät estäisi sujuvaa liikkumista verkossa.

Kehitysmaissa kaupustelijat, oppaat ja kerjäläiset toimivat aivan samoin: opaslaumasta, kengänkiillottajista ja huijareista pääsee helpoimmin eroon maksamalla yhdelle oppaalle tämän "palveluista". Valitettavasti tämän jälkeen matkailija joutuu maksamaan ostoksistaan tavallista korkeamman turistihinnan -- aivan kuten nettikaupoissakin.

Turisti voi onneksi kieltäytyä "oppaan" palveluista, mutta Internetissä on vaikeaa olla maksamatta kynnysrahaa roskasivustojen tekijälle.