Tarvitset asiakkaita, jos haluat ansaita nettibisneksellä

Netissä on helppoa tienata rahaa lähestulkoon millä tahansa sivustolla. Alkuun pääsemiseksi riittää ilmaisen Blogspot-blogin perustaminen ja Googlen AdSense-mainosohjelmaan liittyminen. Seuraavaksi kirjoitat joka päivä blogiisi jutun, ja rahaa alkaa virrata kerran kuussa tilillesi.

Helppoa, eikö totta?

Todellisuus näyttää kuitenkin aika lailla toiselta. Sisällön tuottaminen on työlästä, ja kirjoittamiseen menee aikaa enemmän kuin olet kuvitellutkaan. On vaikeaa pysyä tarkasti blogin aiheessa, ja ideat tuntuvat loppuvan kesken. Alussa tuntui helpolta kirjoittaa uusi juttu vaikka joka päivä, mutta muutaman kuukauden kuluttua aikataulut alkavat pettää.

Ensimmäisinä kuukausina tuntui mukavalta saada muutama kymppi tai vaikkapa satanen kuussa rahaa mainostuloina, mutta muutaman kuukauden kuluttua alat laskea, paljonko mainostuloista kertyy tuntipalkkaa työlle. Mitä parempaa sisältöä tuotat, sitä huonommaksi tuntipalkkasi todennäköisesti on jäänyt. Enää nettibisnes ei tunnu lainkaan järkevältä tavalta kuluttaa aikaansa - missä tahansa hanttihommassa kun tienaa sisällöntuottajaa paremmin.

Sisällöntuottajan tuntipalkan parantamiseen on ainakin kaksi keinoa. Näistä helpompi tapa - ainakin teoriassa - on huonontaa tuotettavan sisällön laatua. Kirjoitat entistä enemmän, mutta huonompia juttuja. Lisäksi kierrätät entistä härskimmin netin vieraskielisiltä sivuilta löytyviä ideoita. Äläkä turhaan kuluta aikaasi tekstien kieliasun korjaamiseen - sinuahan kiinnostavat pelkästään mainosnapsautukset, eivät blogisi lukijat.

Jos kuitenkin haluat kirjoittaa hyviä juttuja ja ansaita rahaa kirjoittamalla, on sinun onnistuttava myymään juttujasi jollekin maksavalle asiakkaalle. Yleensä kyseeseen tulevat vain yritykset, sillä harva kuluttaja on halukas maksamaan mitään Internetin sisällöistä.

Netissä ansaitseminen näyttää kaiken muun liiketoiminnan tavoin
kiteytyvän yhteen kysymykseen: haluaako kukaan maksaa tästä sisällöstä tai palvelusta? Jos et edes itse olisi valmis maksamaan tarjamastasi palvelusta tai sisällöstä mitään, onnistut tuskin löytämään maksavia asiakkaitakaan.

Jos taas arvelet, että tuottamasi sisältö on edes jollekin asiakkaalle arvokasta, on sinun etsittävä nuo asiakkaat ja onnistuttava myymään tuotteesi (sisältösi, palvelusi) maksavalle asiakkaalle.

Älä luota siihen, että asiakas löytää loistavan sisältösi ja tekee sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä. Sinun itsesi on oltava aloitteellinen ja myytävä tuotteesi asiakkaalle, joka todennäköisesti ei halua ostaa tuotettasi.

Netttibisnestä suunnittelevan onkin syytä selvittää itselleen jo palvelun suunnitteluvaiheessa vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tuotteeni? Kenelle tämä palvelu tai sisältö tuottaa hyötyä? Keitä mahdolliset asiakkaat ovat? Haluaako kukaan maksaa tästä mitään? Mitkä yritykset ovat kilpailijoitani? Miksi joku ostaisi palvelun minulta, eikä joltakin kilpailijoistani?

Mikäli löydät tyydyttävän vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ideallasi saattaa hyvinkin olla onnistumisen mahdollisuuksia. Jos vastauksia ei tunnu löytyvän, on syytä kehittää uusi ja entistä parempi idea nettibisnekselle.

Seuraava juttu ilmestyy maanantaina 3.8.2009.

Kuinka pääset käsiksi suuriin rahoihin?

Toistaiseksi omat nettisivuni ovat olleet varsin pienimuotoista puuhastelua. Google AdSense tuottaa tietenkin pikkurahaa päivästä ja viikosta toiseen, mutta pelkillä mainoksilla ei pääse vaurastumaan, ellei sivulla käy todella paljon kävijöitä joka päivä. Muutama tuhatta kävijää toisi jo vaatimattomaan elämiseen riittävän tulotason, mutta Helsingissä elämiseen tarvitaan varmasti kymmeniä tuhansia lukijoita päivää kohden.

Pelkästään hyvää sisältöä tuottamalla ei tähän päästä - Suomessa ei yksinkertaisesti riitä väestöä ja siten lukijoita mainoksilla rahoitetun sisällön tuottamiseksi. Sama ongelmahan on myös vakiintuneella kaupallisella medialla: sanomalehtien nettisivut tapaavat tuottaa kvartaalista toiseen tappioita. Mediataloille nettisivut ovatkin lähinnä investointeja mainontaan, ja sellaisinakin niiden tuottavuus voi olla kyseenalaista.

Jostain näkemäni nyrkkisäännön mukaan Internetissä rahaa tuovia sisältöjä ovat lähinnä aikuisviihde ja talousuutiset. Aikuisviihde tuo 70 prosenttia kaikista verkon tuloista, talousuutiset puolestaan 20 prosenttia. Kaikelle muulle maksulliselle sisällölle jäisi loput kymmenen prosenttia jaettavaksi. Muun sisällön ihmiskunta olettaa yleensä saavansa maksutta käyttöönsä - joko maksuttomista verkkopalveluista tai vertaisverkoista lataamalla.

Jos haluat päästä käsiksi suuriin rahoihin tuottamalla kuluttajille maksullisia sisältöjä, on sinun vedottava ihmisten syvimpiin vietteihin ja vaistoihin: ahneuteen ja himoon. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sisällöistä, jotka tarjoavat lupauksen seksuaalisesta tyydytyksestä tai mahdollisuudesta rikastua. Viihdettä ja ajankulua tarjoavat sivustot ovat näitä paljon vaikeammin muutettavissa kestäviksi kassavirroiksi.

Seitsemästä kuolemansynnistä sopii myös laiskuus rahaksi muutettavaksi. Tällöin asiakas ostaa itselleen helppoa ratkaisua johonkin pulmaansa - mieleen tulevat esimerkiksi television mainoskanavilla myytävät sähköllä toimivat lihasten värisyttäjät, joiden avulla kuluttajan pitäisi laihtua ja kiinteytyä televisiota katsellessaan.

Muoti- ja kauneusbisnes perustuu sekä lupaukseen paremmasta seksuaalisesta vetovoimasta (himo) että kuluttajien turhamaisuuteen. Ruokalehdet, television ruoanlaitto-ohjelmat ja ravintolat puolestaan tekevät rahaa kuluttajien syöpöttelyllä. Kateus taas on ahneuden ohella yksi taloutta eteenpäin vievistä voimista. Synneistä seitsemäs, viha, muuttuu rahaksi esimerkiksi aseteollisuudessa.

Suurin osa roskapostien mainoksista vetoaa näihin samoihin asioihin. Tarjolla on halpoja reseptilääkkeitä, senttiosakkeita, joiden hintaa vedätetään ylös roskaposteilla, ikuista erektiota ja helppoa rahaa, joka vain pitäisi saada pimeästi siirrettyä Nigeriasta pohjoiseen. Kaikesta päätellen riittävän moni ihminen haksahtaa näihinkin mainoksiin, vaikka nykyään jokaisen luulisi ymmärtävän roskapostimainosten epämääräisen luonteen.

Suuret tulot ovat mahdollisia myös sisällöntuotannon avulla, jos voit myydä jotain sellaista, mitä Internetissä ei ole maksutta tarjolla. Oma verkkosivusi ja blogisi onkin pelkkä mainos, jonka avulla lukijoita houkutellaan maksamaan suuria summia jostakin heitä hyödyttävästä palvelusta tai tiedosta.

Esimerkiksi Leo Babautan mainio Zenhabits-blogi on muuttunut lähinnä mainokseksi. Babauta myy lukijoilleen 14,95 dollarin hintaista e-kirjaa, jonka pitäisi auttaa lukijoita motivoitumaan. Maksa viisitoista taalaa, niin pääset eroon laiskuudesta! Seitsemällä taalalla opit elämään yksinkertaisemmin ja onnellisemmin! Ja jos sinulla on vielä enemmän rahaa, voit palkata bloggaajan henkilökohtaiseksi valmentajaksesi.

Suomessa on todennäköisesti vaikea ansaita rahaa sekä e-kirjoilla että henkilökohtaisena valmentajana. Vai onnistuisiko pianonsoiton opettaja tekemään itsestään blogilla myyvän tuotteen ja rakentamaan itsestään kalliin brändin? Konsulteilta tämä toki onnistuu - ainakin Jari Parantaisen Sissimarkkinointi-blogi on osa kalliin palvelun markkinointiponnisteluja. Lukemalla Parantaisen Guruopistoa voi kenties pianonsoiton opettajakin onnistua tekemään itsestään tavallista kovempipalkkaisen opettajan.

Sisällöntuotanto on vaikeaa, minkä vuoksi monet tekevät rahaa myymällä tavaroita. Helpointa tavaramarkkinoille osallistuminen on liittymällä johonkin netin lukemattomista kumppanuusohjelmista. Tällöin markkinoit sivusi lukijoille jonkun muun myymää tuotetta ja saat tästä markkinointiponnistelusta palkaksesi myyntihintaan perustuvan provision. Itse olen että olen ottanut sivuilleni lähinnä kirjoja kauppaavia mainoksia, toistaiseksi tuloksetta.

Tavaroiden lisäksi kumppanuusohjelmien avulla voi myydä rahaa tai informaatiota. Netissä näyttää olevan esimerkiksi koko joukko suomenkielisiä sivustoja, jotka mainostavat esimerkiksi pikavippejä hankkien näin provisioita tuon koronkiskontaa lähestyvän lainamuodon myymisestä. Sanavalintani paljastanee, että en aio vaurastua pikavippejä markkinoimalla. Itse en ole kiinnostunut erityisemmin tavaroidenkaan myymisestä, sillä jatkuvasti paisuva globaali tavarantuotanto arveluttaa jo ekologiselta kannalta. Aikuisviihteen jätän niinikään suosiolla syrjään, vaikka alalla ilmeisesti suuria seteleitä liikkuukin.

Täytynee siis keskittyä ansaitsemaan ihmisten loppumattomalla ahneudella. Se onnistunee parhaiten ryhtymällä Parantaisen blogin ohjeiden mukaisesti guruksi. Tie guruksi on pitkä, mutta matka on jo alkanut.

Rahasta-blogin seuraava juttu ilmestyy ensi maanantaina.

Muista varmuuskopiointi!

Viime viikolla sain arvokkaan muistutuksen varmuuskopioiden tärkeydestä. Kaikkihan tietävät, että varmuuskopiointi on digitaalisella aikakaudella välttämätöntä: ilman varmuuskopioita vaarassa ovat yhtä hyvin työtiedostot, lomavalokuvat kuin häävideotkin. Tällä kertaa selvisin uhkaavasta tilanteesta kuitenkin pelkällä säikähdyksellä.

Toista vuotta sitten silloinen pöytätietokoneeni alkoi jälleen kerran antaa merkkejä kovalevyn ökähtämisestä. Tuolloin aktivoidun hankkimaan itselleni LaCien hienon ja mielestäni kalliin ulkoisen kovalevyn. Otinkin pöytäkoneen kovalevystä täyden varmuuskopion.

Pian pöytäkoneen kovalevy simahti. Minullahan oli kaikki tarpeellinen ulkoisella kovalevyllä, joten ei syytä huoleen. Hommasin koneeseen uuden kovalevyn, ja jatkoin töitä entiseen tapaan. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin kannattanut ajatella asiaa hiukan pidemmälle, sillä mieleeni ei tullut ottaa varmuuskopioista jälleen uusia varmuuskopioita uudelle kovalevylle.

Kaikki sujui kuitenkin toista vuotta hyvin, kunnes vihdoin viime perjantaina tuuppasin ulkoisen kovalevyn tietokoneen USB-väylään. Mitään ei tapahtunut. Kuvaruudulle ei ilmaantunut kuvaketta kovalevyn havaitsemisen merkiksi. Sen sijaan levyn etureunan led-valo vilkkui vuorotellen oranssia ja vihreää valoa. Levystä kuului kaiken lisäksi omituista vaimeaa naksahtelua.

Tutkailin tilannetta jonkun aikaa, jospa kovalevy kokisi ihmeparantumisen niinkuin joskus tietokoneiden kanssa tuppaa tapahtumaan. Näin ei käynyt.

Piti ryhtyä googlailemaan. Onneksi netistä löytyi kertomuksia muiden nörttien samanlaisista kokemuksista LaCien kovalevyn kanssa. Lopulta uskaltauduin avaamaan kovalevyn koneen ohutta voiveistä apuna käyttäen (tämän idean löysin netistä!). Saatuani kuoren auki piti minun enää ruuvata neljä ruuvia auki ja taivuttaa neljää ohutta metalliläpyskää saadakseni kovalevyn ulos LaCien heppoisesta laatikosta. Nykäisin kovalevyn virtajohdon ja littean datakaapelin irti piirilevystä. Nyt ulkoinen kovalevy oli käsissäni.

Seuraavaksi ruuvasin pöytäkoneen auki ja liitin kovalevyn emolevylle. Piuhat kiinni, virta päälle ja boottaus - ja hetken kuluttua kovalevy oli jälleen liitettynä Ubuntun tiedostojärjestelmään. Kaikki tiedot olivat tallella - ja taas kerran selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Jospa tämän jälkeen saisin itselleni rakennettua kunnollisen varmuuskopiointijärjestelmän?