Nettibisnes ja turisti kehitysmaassa

Monet nettibisneksen tekijät tienaavat suuren osan tuloistaan luokattoman huonoilla sivuilla. Ideana on perustaa sivusto jonkun suositun ja mahdollisimman tuottoisen hakusanan ympärille. Sisältö luodaan mahdollisimman vähällä vaivalla -- joko kierrättämällä Wikipedian tekstejä tai plagioimalla sisältö härskisti muiden sivuilta.

Varsinkin Suomen pienissä nettibisneksen piireissä tämä tuntuu olevan yleinen tapa ansaita rahaa netissä. Pieni vilkaisu vaikkapa hakusanalla "pikavippi" löytyviin sivuihin paljastaa nopeasti, mitä tarkoitan. Näillä sivuilla tienaaminen perustuu kahteen päätapaan: Google AdSense -mainoksiin ja kumppanuusohjelmiin.

Google suhtautuu kuitenkin roskasivuihin kielteisesti: mainosohjelma ei ainakaan periaatteessa hyväksy mainosten sijoittamista sivuille, joiden tarkoituksena on pelkästään tienata mainostuloilla. Roskasivuilla tienaavat pitävät usein rajanvetoa mielivaltaisena.

Osaksi näin ehkä on, mutta useimmat tapaukset ovat kyllä erittäin selviä. Toisinaan sivuston varsinaista sisältöä on vaikea havaita agressiivisesti sijoiteltujen mainosten lomasta. Tällöin sivustolla ei varmasti ole mitään muuta tarkoitusta kuin tuottaa mainosnapsautuksia.

Minun mielestäni Google on tavallisten netin käyttäjien asialla -- ja hyvä niin. Rahan tienaamiseksi tehdyistä roskasivuistoista ei ole hyötyä kuluttajille, kumppanuusohjelman kautta mainostaville yrityksille eikä yhteiskunnalle. Ainoastaan roskasivustojen pystyttäjät hyötyvät näistä kyhäelmistään.

Kuluttajan kannalta tienausmielessä pystytetyt sivustot ovat pikemminkin haitallisia.

Viimeisen päälle optimoidut sivut estävät hakukoneiden avulla tietoa etsiviä kuluttajia löytämästä tietään tiedon alkulähteille. Kierrätetyn tiedon keskeltä on vaikea löytää alkulähteitä ja päästä selvyyteen tiedon todenperäisyydestä ja ajankohtaisuudesta. Sivujen määrän lisääntyminen ei siis lisää kuluttajien käytettävissä olevan tiedon määrää. Päinvastoin -- kuluttajan kannalta olisi parempi päästä suoraan tiedon alkulähteelle.

Sama pitää paikkansa silloin, kun Internetin käyttäjä ei etsi pelkkää tietoa, vaan haluaa ostaa tuotteen. Myös tässä tapauksessa olisi kuluttajan kannalta parempi, että roskasivustoja ei ole. Ilman roskasivustoja kuluttaja löytäisi suoraan alkuperäiselle sivulle ja voisi tehdä ostoksensa ilman, että sivustonikkarille täytyy maksaa välityspalkkio kaupasta.

Aivan vastaavaan ongelmaan turisti törmää matkustaessaan kehitysmaissa. Heti kun matkaaja on astunut ulos bussista, paikalliset "oppaat" ympäröivät matkalaisen. Muutamankymmenen dollarin korvausta vastaan he lupaavat esitellä turistille kaupungin nähtävyydet. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että oppaat kierrättävät turistia eri matkamuistomyymälöissä. Nämä taas maksavat oppaalle provision turistin tekemistä ostoksista. Kuulostaako tutulta?

Roskasivujen tekijät toisinaan puolustelevat toimintaansa sillä, että he tehostavat markkinoiden toimintaa tuomalla tuotteita kuluttajan nähtäville. En usko tähän perusteluun: Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajat päätyisivät suoraan myyjän nettisivuille. Roskasivut aiheuttavat ainoastaan harhailua netissä ja hidastavat ostoprosessia.

Useimmat roskasivut eivät luo mitään arvoa. Sen sijaan sivuston ylläpitäjät saavat mainostajilta välityspalkkion syntyneistä kaupoista -- aivan kuten kehitysmaiden matkaoppaat. Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ja roskasivustot ainoastaan nostavat tuotteen hintaa.

Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajien olisi helpompi vertailla kilpailevien tuotteiden hintoja. Tällöin markkinat olisivat tehokkaampia ja myytävien tuotteiden hinnat laskisivat. Ja kun hinnat olisivat alhaisempia, tehtäisiin kauppoja enemmän. Ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana tehokkaat markkinat johtaisivat kaikkien osapuolien kannalta optimaaliseen tulokseen.

Roskasivustoilla tienaavat lyövät kuitenkin kauppiaiden ja kuluttajien väliin oman kiilansa. Roskasivujen tekijät elävät markkinoiden tehottomuudesta ja siksi he pyrkivät tekemään Internetistä entistä sekavamman ja tehottomamman markkinapaikan. Näin he voivat taluttaa kuluttajan sinne, minne kuluttajat löytäisivät ilman opastakin -- jos roskasivustojen tekijät eivät estäisi sujuvaa liikkumista verkossa.

Kehitysmaissa kaupustelijat, oppaat ja kerjäläiset toimivat aivan samoin: opaslaumasta, kengänkiillottajista ja huijareista pääsee helpoimmin eroon maksamalla yhdelle oppaalle tämän "palveluista". Valitettavasti tämän jälkeen matkailija joutuu maksamaan ostoksistaan tavallista korkeamman turistihinnan -- aivan kuten nettikaupoissakin.

Turisti voi onneksi kieltäytyä "oppaan" palveluista, mutta Internetissä on vaikeaa olla maksamatta kynnysrahaa roskasivustojen tekijälle.

Karsi rönsyt, keskity olennaiseen!

Viime kuukausina on aikani ollut tiukalla, mikä näkyy myös blogin päivitystiheyden romahtamisessa. Vuosi sitten kirjoitin säännöllisen aikataulun mukaisesti kolme juttua viikossa. Viime aikoina harvat lukijani ovat saaneet luettavakseen artikkelin kuussa. Sekin lienee parempi kuin ei yhtään artikkelia.

Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen. Kirjoitan vähemmän, luen enemmän, nukun vähemmän ja opiskelen enemmän. Toisinaan järjestys vaihtuu päinvastaiseksi: kirjoitan enemmän ja luen vähemmän.

Kun opiskelut muuttuivat kiireiseksi, oli helpointa löytää ajansäästömahdollisuuksia virtuaalimaailmasta. Eri keskustelufoorumeilla sai aikansa kulumaan, mutta niistä ei välttämättä oppinut enää mitään. Oli siis korkea aika siivota webbiselaimen kirjanmerkeistä joukko sivustoja, joilla tuntui olevan paljon puhetta ja vähän asiaa.

Sama karsiminen jatkui myös blogimaailmassa. Havaitsin, että on mahdotonta seurata kymmeniä blogeja. Tässäkin suhteessa oli parasta keskittyä olennaiseen. Jälleen onnistuin siivoamaan Firefoxin kirjanmerkeistä tarpeettomia sivuja.

Siivousoperaatio jatkui myös tässä blogissa. Jätin oikeanpuoleisen sivupalkin linkkilistaan harvoja blogeja, joita oikeasti pidän seuraamisen arvoisena. Karsitun listan blogeja en tällä hetkellä ehdi juuri kommentoida, mutta käyn kuitenkin nopeasti tarkastamassa uutuusjutut.

Kenties tämän blogin kirjoitustahdin harventuminen on vain hyväksi lukijoideni kannalta. Kun päivitystahtini pysyy harvana, säästyy myös lukijoiden aikaa.

Yritän pysyä asiassa, karsia rönsyjä ja tiivistää ilmaisutapaani. Toive tiiviistä ilmaisusta tuntuu valitettavasti olevan ristiriidassa ajan säästämisen kanssa: kun säästän sanoja, aikaa kuluu enemmän.

Tekniikka on triviaalia -- sisällöntuotanto on työlästä

Joitakin viikkoja sitten ihmettelin pihvin puuttumista suomalaisilta nettisivustoilta. Kommenteissa pihvin puutetta selitettiin mainostulojen pienuudella: kun sivustot tuottavat vain vähän mainostuloja, ei kovin kummoista sisältöäkään kannata tuottaa. Mainostulojen vähäisyys pitää varmasti paikkansa. Epäilen kuitenkin, että tämä ei ole todellinen syy sisällön vaatimattomuudelle.

Itse uskon, että suurin osa nettibisnestä erilaisilla sivustoilla tekevistä ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut sisällön tuottamisesta. Laadukkaan sisällön tuottamisen sijaan nörttibisneksen tekijöitä kiinnostaa hakukoneoptimointi, linkkien rakentaminen, tekniikka ja raha.

Kaikki neljä seikkaa ovat varmasti tärkeitä. Valitettavasti näyttää siltä, että mainituista asioista kiinnostuneet nettibisneksen tekijät eivät yksinkertaisesti ole tottuneita kirjoittamaan luettavaa tekstiä. Linkkien rakentamiseen uhrataan kyllä työtunteja, mutta sisällön kirjoittamiseen ei viitsitä panostaa. Tai kenties nörtit eivät yksinkertaisesti osaa kirjoittaa sujuvia tekstejä, joissa pilkut ovat paikallaan?

Nörttien opettaminen sujuviksi nettikirjoittajiksi voi olla hankalaa. Todennäköisesti humanistin on huomattavasti helpompaa oppia tarvittavan tekniikan perusteet -- nettisivustojen pystyttäminen ei nimittäin vaadi kovinkaan suurta ymmärrystä tietotekniikasta. Samoin pienimuotoisessa nettibisneksessä riittävät hakukoneoptimoinnin alkeet oppii jokainen html-kielen perusasiat hallitseva muutamassa tunnissa.

Tekniikka on triviaalia, ja teknistä osaamista vaativa osa nettibisneksestä on helppo ulkoistaa. Käsittääkseni tällä hetkellä toimitaan usein juuri päinvastoin: pienimuotoista nettibisnestä tekevät keskittyvät tekniikkaan ja ulkoistavat työvoimavaltaisen sisällöntuotannon.

Teksteistä ei kuulemani mukaan kuitenkaan makseta kunnollista korvausta. Siksi suomenkielinen netti on täynnä hutiloiden tehtyjä tekstejä. Eihän tekstin tarvitse olla luettavaa, kunhan se sijoittuu Googlen hakutulosten kärkeen? Tämän kuvan ainakin saa katsomalla kotimaisten hakukoneoptimointiyritysten nettisivuja.

Usein hakukoneoptimoidun tekstin erottaa ensi silmäyksellä. Kun optimoija on päässyt valloilleen, oikeinkirjoitussäännöt päätyvät romukoppaan. Ensiksi raiskataan tietenkin optimoinnin kannalta hankalaksi koetut yhdyssanat -- "hakukoneoptimointi yritykset" näyttävät olevan kiinnostuneempia Googlesta kuin lukijoista. Samalta sylttytehtaalta ovat tietenkin peräisin netin monet "pikavippi vertailut".

Hakukoneoptimoijat ja web-analyytikot korostavat usein, ettei graafikkoa pidä päästää suunnittelemaan nettisivuja. Itse taas en päästäisi hakukoneoptimoijaa tai muuta koodinikkaria muokkaamaan saati sitten kirjoittamaan minkään yrityksen nettisivuja.