Yleisön vaatimuksesta ilme uusiksi

Viikko sitten blogini kommenttilaatikkoon ilmaantui Teemu Kinnusen ystävällinen kommentti, jonka huomasin vasta eilen. Teemu totesi sisältöni hyväksi, mutta blogin ulkoasun karseaksi. Hiukan asiaa pohdittuani päätin lopulta pistää blogin ilmeen uusiksi.

Visuaalisen ilmeen muuttaminen on riskipeliä, sillä ilmeen tulisi olla kestävä. Ilme nimittäin auttaa blogin satunnaisia lukijoita tunnistamaan blogin, kun he palaavat sivulle kenties kuukauden välein. Yritysmaailmassa puolentoista vuoden välein ei missään nimessä kannattaisi mennä muokkaamaan ilmettä, sillä noin lyhyessä ajassa vanhakaan ilme ei vielä ole tullut tutuksi. Internetin nopeatempoisessa maailmassa tällainen hötkyily kuitenkin sallittaneen.

Tämäkään teema ei ole täysin mieleni mukainen -- kaipaisin sivun alalaitaan vaaleanharmaata aluetta, jonne olisi helppo upottaa oikean sivupalkin vimpaimia. Tällä hetkellä oikea palkki on hiukan täyteen ahdetun näköinen. Koska html- ja CSS-taitoni ovat varsin vajavaisia, yritän ainakin toistaiseksi selvitä tällä teemalla.

Toista Teemun ehdotusta en kuitenkaan aio toteuttaa: aion jatkossakin kirjoittaa tekstit "yhteen pötköön" ja käyttää pelkästään kappalejakoa tekstien jäsentämiseksi . Lihavoinnit, väliotsikot ja luetelmat helpottaisivat tietenkin Googlen aikakauden kärsimättömien lukijoiden elämää. Yhdeksän kymmenestä nettilukijasta nimittäin on valmis siirtymään seuraavalle sivulle, ellei silmän verkkokalvolle heijastu heti ensivilkaisulla kiinnostavia sanoja.

Vaikka olenkin käyttänyt webbiselaimia jo aikana ennen Mosaicin julkaisemista, olen kuitenkin Gutenbergin aikakauden lapsi ja tottunut lukemaan ja kirjoittamaan pitkiä tekstejä. Koska kirjoitan tätä blogia lähinnä omaksi ilokseni, pidän oikeutenani kirjoittaa kaltaisilleni lukijoille -- lukijoille, jotka viitsivät uhrata elämästään kolme minuuttia tekstini lukemiseksi. Useimpien artikkeleiden lukemiseen ei mene edes kolmea minuuttia, sillä tällaisen normaalimittaisen blogitekstin ehtii varmasti lukea puolessatoista minuutissa.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako tuota puoltatoista minuuttia elämästään kuluttaa jonkin blogiartikkelin lukemiseksi. Itse yritän karsia seuraamien blogien luetteloa minimaaliseksi, koska kovin suuri osa verkon sisällöstä on surkeaa. Harvat lukijani voivat luonnollisesti tehdä saman ratkaisun, poistaa blogini rss-syötteen syötelukijastaan ja heittää verkkoselaimen kirjanmerkin roskakoriin.