Onko sisältösi surkeaa?

Moni bloggaaja tai nettibisneksen tekijä harmittelee lukijoiden tai sivustolla kävijöiden vähyyttä. Bloggaajan motivaatio hiipuu, kun kukaan ei käy lukemassa blogia. Nettibisneksen tekijä taas toivoisi lisää kävijöitä, jotta voisi muuttaa kävijät rahaksi.

Missä vika? Onko bloggaajan pakko perehtyä hakukoneoptimointiin saadakseen lisää lukijoita? Onko nettibisneksen tekijän hankittava epämääräisiltä sivustonikkareilta lisää linkkejä, jotka toisivat mahdollisia asiakkaita sivustolle? Vai pitäisikö ostaa Googlen AdWords-ohjelmasta mainostilaa?

Todennäköisesti mikään edellämainituista ei ole pysyvä ratkaisu.

Useimmiten ongelma näet piilee siinä, että sivuston tai blogin aihepiiri ei kiinnosta riittävän monia ihmisiä.

Toinen vaihtoehto on, että sisältösi on yksinkertaisesti niin surkeaa, että kukaan ei viitsi lukea blogiasi tai palata sivustollesi.

Jos bloggaat elämästäsi, on sinun turha kuvitella blogisi kiinnostavan suuria massoja. Jos bloggaat muodista, on sinulla huomattavasti paremmat mahdollisuudet kerätä blogille lukijoita. Mutta jos sisältösi on surkeaa, ei kiinnostava aihekaan auta.

Tähän ongelmaan on helppo ratkaisu: kirjoita enemmän, julkaise vähemmän.

Kirjoita joka päivä tuhat sanaa, mutta julkaise vain kolmesataa sanaa. Karsi sanottavaasi, tiivistä ilmaisua, deletoi ajatuksettomat kappaleet. Siisti tekstiä, korjaa kielioppia.

Sisältösi paranee väistämättä.

Kirjoita erilaista blogia, jos haluat paljon lukijoita!

Luin taannoin Jack Troutin kirjan Erilaistu tai kuole. Trout on yhdysvaltalainen markkinointiguru, jonka pääsanoma yrityksille on erilaistumisen tarve. Trout opettaa, että yritysten täytyy tehdä itsestään selvästi kilpailijoistaan erottuvia. Vain näin yritykset voivat saada viestinsä läpi ja saada tuotteensa myytyä.

Troutin sanoma kannattaa ottaa vakavasti myös nettibisneksessä. Englanninkielisessä blogimaailmassa on lukemattomia erilaisia vimpaimia ja härveleitä esitteleviä ns. gadget-blogeja, joita on vaikea erottaa toisistaan. Juttujen aiheet kopioidaan blogista toiseen. Koska harva härvelin esittelijä on pitänyt esittelemäänsä hilavitkutinta koskaan edes kädessä, on myös kuvat yleensä kopioitu tuotteen valmistajan sivuilta. Siksi asiaan vihkiytymättömän surffaajan silmin jokainen sivusto näyttää toistensa kopiolta.

Sama ongelma vaivaa myös "Make money online" -lajityypin blogeja. Samat vinkit ja aiheet toistuvat blogista toiseen. Blogit eroavat toisistaan lähinnä kirjoitustyylin ja kirjoittajan kuvan osalta. On ilmiselvää, että näitä blogeja ei juuri kannata lukea.

Troutin ohjetta noudattavan bloggaajan pitäisi siis erilaistaa bloginsa voidakseen vallata lukijan mielessä tietyn tilan. Täytyy myöntää, että itsekään en ole kovin onnistunut lukijoiden mielen valtaamisessa: päivittäinen kävijämäärä pyörii kuukaudesta toiseen viidenkymmenen kieppeillä. Onneksi sentään heti alussa valitsin blogille teeman, joka ei ole kovin yleinen. Näin edes blogin visuaalinen ilme on kohtuullisen erottuva.

Pitäisikö minun siis erilaistaa blogiani? Vai onko blogikuolema väistämätön?

Yksi mahdollinen erilaistamistapa olisi varmasti oman nimeni tuominen esiin. Amerikkalaistyylinen potretti blogin etusivulla tuntuu kyllä minulle vieraalta. Mutta kenties tätä ei voi välttää, jos haluan kirjoittaa selvästi muista erottuvaa blogia.

Voisin myös yrittää tehdä tästä blogista selvästi erottuvan ottamalla entistä avoimemmin kriittisen näkökulman nettibisneksen Suomessa vallitseviin muotoihin. Tietysti kriittisyyden voisi viedä täsmäiskujen tasolle: voisin ruotia ja analysoida yksittäisiä blogeja ja erilaisia rahan vuoksi tehtyjä nettisivuja -- mutta samalla auttaisin roskasivujen tekijöitä linkittämällä roskasivustoihin. Sen vuoksi taidan jättää tämän erilaistamiskeinon käyttämättä.

Ehkäpä jatkan sisällön suhteen nykyisellä linjallani. En juuri lue kotimaisia blogeja, siksi kirjoittamistapani ja juttujeni sisältö uskoakseni poikkeaa muiden blogien sisällöstä riittävästi.

Kuitenkin blogin positiointi edes omassa mielessä auttaisi pitämään linjan johdonmukaisena. Johdonmukainen linja taas saa ainakin osan lukijoista palaamaan blogiin uudestaan, jos vain ehdin kirjoittaa uusia juttuja.

Nettibisnes ja turisti kehitysmaassa

Monet nettibisneksen tekijät tienaavat suuren osan tuloistaan luokattoman huonoilla sivuilla. Ideana on perustaa sivusto jonkun suositun ja mahdollisimman tuottoisen hakusanan ympärille. Sisältö luodaan mahdollisimman vähällä vaivalla -- joko kierrättämällä Wikipedian tekstejä tai plagioimalla sisältö härskisti muiden sivuilta.

Varsinkin Suomen pienissä nettibisneksen piireissä tämä tuntuu olevan yleinen tapa ansaita rahaa netissä. Pieni vilkaisu vaikkapa hakusanalla "pikavippi" löytyviin sivuihin paljastaa nopeasti, mitä tarkoitan. Näillä sivuilla tienaaminen perustuu kahteen päätapaan: Google AdSense -mainoksiin ja kumppanuusohjelmiin.

Google suhtautuu kuitenkin roskasivuihin kielteisesti: mainosohjelma ei ainakaan periaatteessa hyväksy mainosten sijoittamista sivuille, joiden tarkoituksena on pelkästään tienata mainostuloilla. Roskasivuilla tienaavat pitävät usein rajanvetoa mielivaltaisena.

Osaksi näin ehkä on, mutta useimmat tapaukset ovat kyllä erittäin selviä. Toisinaan sivuston varsinaista sisältöä on vaikea havaita agressiivisesti sijoiteltujen mainosten lomasta. Tällöin sivustolla ei varmasti ole mitään muuta tarkoitusta kuin tuottaa mainosnapsautuksia.

Minun mielestäni Google on tavallisten netin käyttäjien asialla -- ja hyvä niin. Rahan tienaamiseksi tehdyistä roskasivuistoista ei ole hyötyä kuluttajille, kumppanuusohjelman kautta mainostaville yrityksille eikä yhteiskunnalle. Ainoastaan roskasivustojen pystyttäjät hyötyvät näistä kyhäelmistään.

Kuluttajan kannalta tienausmielessä pystytetyt sivustot ovat pikemminkin haitallisia.

Viimeisen päälle optimoidut sivut estävät hakukoneiden avulla tietoa etsiviä kuluttajia löytämästä tietään tiedon alkulähteille. Kierrätetyn tiedon keskeltä on vaikea löytää alkulähteitä ja päästä selvyyteen tiedon todenperäisyydestä ja ajankohtaisuudesta. Sivujen määrän lisääntyminen ei siis lisää kuluttajien käytettävissä olevan tiedon määrää. Päinvastoin -- kuluttajan kannalta olisi parempi päästä suoraan tiedon alkulähteelle.

Sama pitää paikkansa silloin, kun Internetin käyttäjä ei etsi pelkkää tietoa, vaan haluaa ostaa tuotteen. Myös tässä tapauksessa olisi kuluttajan kannalta parempi, että roskasivustoja ei ole. Ilman roskasivustoja kuluttaja löytäisi suoraan alkuperäiselle sivulle ja voisi tehdä ostoksensa ilman, että sivustonikkarille täytyy maksaa välityspalkkio kaupasta.

Aivan vastaavaan ongelmaan turisti törmää matkustaessaan kehitysmaissa. Heti kun matkaaja on astunut ulos bussista, paikalliset "oppaat" ympäröivät matkalaisen. Muutamankymmenen dollarin korvausta vastaan he lupaavat esitellä turistille kaupungin nähtävyydet. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että oppaat kierrättävät turistia eri matkamuistomyymälöissä. Nämä taas maksavat oppaalle provision turistin tekemistä ostoksista. Kuulostaako tutulta?

Roskasivujen tekijät toisinaan puolustelevat toimintaansa sillä, että he tehostavat markkinoiden toimintaa tuomalla tuotteita kuluttajan nähtäville. En usko tähän perusteluun: Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajat päätyisivät suoraan myyjän nettisivuille. Roskasivut aiheuttavat ainoastaan harhailua netissä ja hidastavat ostoprosessia.

Useimmat roskasivut eivät luo mitään arvoa. Sen sijaan sivuston ylläpitäjät saavat mainostajilta välityspalkkion syntyneistä kaupoista -- aivan kuten kehitysmaiden matkaoppaat. Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ja roskasivustot ainoastaan nostavat tuotteen hintaa.

Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajien olisi helpompi vertailla kilpailevien tuotteiden hintoja. Tällöin markkinat olisivat tehokkaampia ja myytävien tuotteiden hinnat laskisivat. Ja kun hinnat olisivat alhaisempia, tehtäisiin kauppoja enemmän. Ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana tehokkaat markkinat johtaisivat kaikkien osapuolien kannalta optimaaliseen tulokseen.

Roskasivustoilla tienaavat lyövät kuitenkin kauppiaiden ja kuluttajien väliin oman kiilansa. Roskasivujen tekijät elävät markkinoiden tehottomuudesta ja siksi he pyrkivät tekemään Internetistä entistä sekavamman ja tehottomamman markkinapaikan. Näin he voivat taluttaa kuluttajan sinne, minne kuluttajat löytäisivät ilman opastakin -- jos roskasivustojen tekijät eivät estäisi sujuvaa liikkumista verkossa.

Kehitysmaissa kaupustelijat, oppaat ja kerjäläiset toimivat aivan samoin: opaslaumasta, kengänkiillottajista ja huijareista pääsee helpoimmin eroon maksamalla yhdelle oppaalle tämän "palveluista". Valitettavasti tämän jälkeen matkailija joutuu maksamaan ostoksistaan tavallista korkeamman turistihinnan -- aivan kuten nettikaupoissakin.

Turisti voi onneksi kieltäytyä "oppaan" palveluista, mutta Internetissä on vaikeaa olla maksamatta kynnysrahaa roskasivustojen tekijälle.