Yleisön vaatimuksesta ilme uusiksi

Viikko sitten blogini kommenttilaatikkoon ilmaantui Teemu Kinnusen ystävällinen kommentti, jonka huomasin vasta eilen. Teemu totesi sisältöni hyväksi, mutta blogin ulkoasun karseaksi. Hiukan asiaa pohdittuani päätin lopulta pistää blogin ilmeen uusiksi.

Visuaalisen ilmeen muuttaminen on riskipeliä, sillä ilmeen tulisi olla kestävä. Ilme nimittäin auttaa blogin satunnaisia lukijoita tunnistamaan blogin, kun he palaavat sivulle kenties kuukauden välein. Yritysmaailmassa puolentoista vuoden välein ei missään nimessä kannattaisi mennä muokkaamaan ilmettä, sillä noin lyhyessä ajassa vanhakaan ilme ei vielä ole tullut tutuksi. Internetin nopeatempoisessa maailmassa tällainen hötkyily kuitenkin sallittaneen.

Tämäkään teema ei ole täysin mieleni mukainen -- kaipaisin sivun alalaitaan vaaleanharmaata aluetta, jonne olisi helppo upottaa oikean sivupalkin vimpaimia. Tällä hetkellä oikea palkki on hiukan täyteen ahdetun näköinen. Koska html- ja CSS-taitoni ovat varsin vajavaisia, yritän ainakin toistaiseksi selvitä tällä teemalla.

Toista Teemun ehdotusta en kuitenkaan aio toteuttaa: aion jatkossakin kirjoittaa tekstit "yhteen pötköön" ja käyttää pelkästään kappalejakoa tekstien jäsentämiseksi . Lihavoinnit, väliotsikot ja luetelmat helpottaisivat tietenkin Googlen aikakauden kärsimättömien lukijoiden elämää. Yhdeksän kymmenestä nettilukijasta nimittäin on valmis siirtymään seuraavalle sivulle, ellei silmän verkkokalvolle heijastu heti ensivilkaisulla kiinnostavia sanoja.

Vaikka olenkin käyttänyt webbiselaimia jo aikana ennen Mosaicin julkaisemista, olen kuitenkin Gutenbergin aikakauden lapsi ja tottunut lukemaan ja kirjoittamaan pitkiä tekstejä. Koska kirjoitan tätä blogia lähinnä omaksi ilokseni, pidän oikeutenani kirjoittaa kaltaisilleni lukijoille -- lukijoille, jotka viitsivät uhrata elämästään kolme minuuttia tekstini lukemiseksi. Useimpien artikkeleiden lukemiseen ei mene edes kolmea minuuttia, sillä tällaisen normaalimittaisen blogitekstin ehtii varmasti lukea puolessatoista minuutissa.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako tuota puoltatoista minuuttia elämästään kuluttaa jonkin blogiartikkelin lukemiseksi. Itse yritän karsia seuraamien blogien luetteloa minimaaliseksi, koska kovin suuri osa verkon sisällöstä on surkeaa. Harvat lukijani voivat luonnollisesti tehdä saman ratkaisun, poistaa blogini rss-syötteen syötelukijastaan ja heittää verkkoselaimen kirjanmerkin roskakoriin.

Karsi rönsyt, keskity olennaiseen!

Viime kuukausina on aikani ollut tiukalla, mikä näkyy myös blogin päivitystiheyden romahtamisessa. Vuosi sitten kirjoitin säännöllisen aikataulun mukaisesti kolme juttua viikossa. Viime aikoina harvat lukijani ovat saaneet luettavakseen artikkelin kuussa. Sekin lienee parempi kuin ei yhtään artikkelia.

Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen. Kirjoitan vähemmän, luen enemmän, nukun vähemmän ja opiskelen enemmän. Toisinaan järjestys vaihtuu päinvastaiseksi: kirjoitan enemmän ja luen vähemmän.

Kun opiskelut muuttuivat kiireiseksi, oli helpointa löytää ajansäästömahdollisuuksia virtuaalimaailmasta. Eri keskustelufoorumeilla sai aikansa kulumaan, mutta niistä ei välttämättä oppinut enää mitään. Oli siis korkea aika siivota webbiselaimen kirjanmerkeistä joukko sivustoja, joilla tuntui olevan paljon puhetta ja vähän asiaa.

Sama karsiminen jatkui myös blogimaailmassa. Havaitsin, että on mahdotonta seurata kymmeniä blogeja. Tässäkin suhteessa oli parasta keskittyä olennaiseen. Jälleen onnistuin siivoamaan Firefoxin kirjanmerkeistä tarpeettomia sivuja.

Siivousoperaatio jatkui myös tässä blogissa. Jätin oikeanpuoleisen sivupalkin linkkilistaan harvoja blogeja, joita oikeasti pidän seuraamisen arvoisena. Karsitun listan blogeja en tällä hetkellä ehdi juuri kommentoida, mutta käyn kuitenkin nopeasti tarkastamassa uutuusjutut.

Kenties tämän blogin kirjoitustahdin harventuminen on vain hyväksi lukijoideni kannalta. Kun päivitystahtini pysyy harvana, säästyy myös lukijoiden aikaa.

Yritän pysyä asiassa, karsia rönsyjä ja tiivistää ilmaisutapaani. Toive tiiviistä ilmaisusta tuntuu valitettavasti olevan ristiriidassa ajan säästämisen kanssa: kun säästän sanoja, aikaa kuluu enemmän.

Gutenbergin aikakaudelta Googlen kaudelle

Viime kuukausina on eri puolilla nettiä voinut törmätä artikkeleihin, joissa väitetään bloggausta kuolleeksi ilmiöksi. Blogien kirjoittamisen sijaan aikaansa seuraavan nettikansalaisen pitäisi kuluttaa aikaansa esimerkiksi podcasteja tekemällä ja seuraamalla. Monet tunnetut bloggaajat upottavat nykyään blogeihinsa videokatkelmia, joiden ansiosta tekstin ohella tietokoneruudulle ilmestyy puhuva pää.

Viihdyttävän tai vakuuttavan videon tuottaminen on kuitenkin vielä vaikeampaa kuin vakuuttavan tekstin kirjoittaminen. Monille nimittäin jo lyhyen nettiartikkelin tai vaikkapa hiukan muodollisemman sähköpostiviestin kirjoittaminen tuottaa suuria vaikeuksia. Yllättävän usein sähköpostilaatikkooni tuleekin yrityksiltä viestejä, joiden vakuuttavuus kärsii huolimattomasta kielenkäytöstä tai vakavammista kielivirheistä. Jos epäilet viestintätaitojasi, suosittelen sinua tarttumaan Katleena Kortesuon mainioon kirjaseen Tekstiä ruudulla: Kirjoitamme verkkoon (Infor Oy, 2009). Kortesuon kirja käsittelee tekstimuotoista verkkoviestintää varsin laajasti. Verkkotekstien erityispiirteet tulevat lukijalle tutuksi, samoin intranetin luonne sisäisen viestinnän välineenä.

Usein yritysten julkisten verkkosivujen tekstit ovat varsin hyvin kirjoitettuja. Niiden kirjoittamisesta vastaavat usein ammattimaiset kirjoittajat. Monessa yrityksessä ongelmat keskittyvätkin sähköpostiviestintään. Usein yrityksillä ei ole selkeitä käytäntöjä ja kirjallisia ohjeita, joita kaikkien työntekijöiden tulisi noudattaa ulkoisessa tai sisäisessä viestinnässä. Tämän vuoksi viestien tyyli, kieli ja rakenne horjuvat eikä tiedusteluihin vastata riittävän nopeasti.

Todennäköisesti tämänkin blogin tekstien laatu vaihtelee. En viitsi useinkaan hahmotella tekstejä etukäteen, en suunnittele postauksen pituutta tai muistele pilkkusääntöjä jokaisen virkkeen kohdalla. Syyllistyn usein myös blogibluffiin korjailemalla aikaisemmin kirjoittamieni juttujen kieliasua. Jos vanhan jutun kieliasussa jokin häiritsee minua, häiritsee se todennäköisesti myös ainakin osaa lukijoistani. Tänä Photoshopin ja Blogspotin aikakautena ei lukija voi enää luottaa sen paremmin painetun kuvan totuudenmukaisuuteen kuin julkaistun tekstin muuttumattomuuteen. Yhtä kaikki, kirjoitettu teksti pysyy myös Googlen aikakaudella tärkeänä viestintämuotona.

Kaikesta päätellen myös omilla kirjoituksillani on jotain arvoa ainakin joillekin lukijoille, sillä blogille on kertynyt pienehkö vakituisten lukijoiden joukko. Tämä joukko ei näytä katoavan, vaikka olen viime aikoina hidastanut blogin ilmestymistahtia kolmesta viikottaisesta jutusta yhteen juttuun. Puolen vuoden aikana myös blogini luonne on muuttunut. Alussa kirjoitin lähinnä tietoartikkeleita, joiden tarkoituksena oli opastaa lukijoita pystyttämään pienimuotoista verkkobisnestä. Viime viikkoina artikkelini ovat olleet luonteeltaan lähinnä kolumneja, liuskan mittaisia näkökulmia Internetin maailmaan. Uudistuminen ja muuntuminen tuntuu luonteenomaiselta tälle ilmaisumuodolle -- minunhan ei tarvitse sen paremmin miellyttää tilauksestaan maksavia asiakkaita kuin mainostajiakaan.