Vielä muutama vuosi sitten kirjoitetuissa amerikkalaisissa oppaissa, jotka käsittelevät rahan ansaitsemista Internetissä esitettiin yksinkertainen suunnitelma rahan tekemiselle:
1. Pystytä nettisivu tai blogi.
2. Kirjoita mahdollisimman runsaasti juttuja, jotta sivu nousee Googlen hakutuloksissa mahdollisimman korkealle.
3. Kerää lukijoitesi sähköpostiosoitteista tiedosto.
4. Ryhdy myymään kumppanuusohjelmien tuotteita tai laatimaasi tietotuotetta sähköpostilistasi jäsenille.
Tämän suunnitelman mukaan toimittaessa nettiyrittäjä ei ole riippuvainen mainostuloista. Oikeastaan tätä mallia noudattavan yrittäjän ei edes kannata laittaa sivulle mainoksia: mitä paremmin mainokset kohdistuvat (ja keräävät napsautuksia), sitä vähemmän yrittäjä onnistuu myymään sivulla vieraileville kuluttajille omaa tuotettaan.
Parhaat tuotot tämän periaatteen mukaan toimittaessa syntyvät, kun yrittäjä laatii oman tietotuotteen -- eli sähköisen kirjan. Tällöin tuotteen fyysiseen valmistamiseen tai sen postittamiseen ei kulu rahaa. Näin kirjoittajan osuudeksi tulee sata prosenttia myyntihinnasta, kun taas esimerksi painettujen ja kaupallisessa levityksessä olevien kirjojen myyntihinnasta kirjoittaja saattaa saada vain 15 prosenttia.
Useimmat yhdysvaltalaiset "make money online" -sivustot tuntuvat noudattavan nykyäänkin tätä periaatetta. Toimintatapaan liittyy kuitenkin muutamia ongelmia, joista osa on yleismaailmallisia ja osa tyypillisiä pienelle kielialueelle.
Pienen kielialueen ongelma on luonnollisesti potentiaalisen asiakaskunnan pienuus. Voi hyvinkin olla mahdollista myydä muutamalla kymmenellä dollarilla yhdysvaltalaiselle yleisölle vihkosta, joka antaa ohjeita papukaijan opettamista varten. Suomessa tämänkaltainen tietotuote tuskin muodostuisi suureksi menestystuotteeksi.
Tietotuotteiden myyntituotot ovat ilmeisesti laskeneet viime vuosina huolimatta siitä, että erilaiset e-kirjojen lukulaitteet alkavat pikkuhiljaa tulla kuluttajamarkkinoille. Verkkoyrittäjien tuotteet ovat nimittäin tavallisia Word- tai pdf-tiedostoja, eikä niitä kyetä kovin helposti suojaamaan kopioinnilta. Tämän vuoksi käytännössä mikä tahansa maksullinen, vähänkin suurempaa yleisöä kiinnostava tietotuote valuu nykyään nopeasti Internetin vertaisverkkojen muodostamalle harmaalle vyöhykkeelle.
Tietotuotteista maksaa siksi enää vain kaksi kuluttajaryhmää: ne Internetin käyttäjät, jotka eivät osaa tai halua käyttää vertaisverkkoja. Tämän vuoksi tietotuotteista maksaminen alkaa muistuttaa juomarahan antamista kirjoittajalle. Yhdysvalloissa tämäkin toimintamalli voi tuottaa hyvin. Sen sijaan rationaalinen kuluttaja, joka pyrkii maksimoimaan kulutuksensa käytettävissään olevat tulot huomioiden, ei maksa tuotteesta mitään. Kuluttaja näet maksimoi kulutuksensa ottamalla ilmaiseksi sen, mitä saa. Tällöin rahat voi kuluttaa tuotteisiin, joita ei saa ilmaiseksi (esimerkiksi olut).
Tämän vuoksi painopiste näyttääkin siirtyvän tietosisällön sijaan palveluista maksamiseen. Näin ilmaiseksi jaettava tietotuote muuttuu maksullisen palvelun, kuten koulutuksen, yritysvalmennuksen tai vaikkapa hakukoneoptimoinnin mainokseksi. Tietoa jaetaan, jotta tiedon lukija ymmärtäisi palkata maksutonta tietosisältöä jakavan konsultin ratkaisemaan oman liiketoimintansa ongelmia. Näin tiedon jakamisesta on tullut markkinointia.
Rahasta
bisnestä netin oudossa maailmassa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupallistaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupallistaminen. Näytä kaikki tekstit
Toisen webin jalanjäljillä
Web 2.0 on ilmaisu, johon jokainen Internetiä seuraava on varmasti törmännyt viime vuosien aikana. Harva kuitenkaan tietää, että kyseessä on amerikkalaisen O'Reilly-kustantamon kehittämä käsite. Viisi vuotta sitten O'Reilly nimittäin tarvitsi uutta kuumaa yksinkertaistusta, jonka avulla dotcom-kuplan jälkeiselle maailmalle voitiin myydä entistä kalliimpia konferensseja, koulutusta ja kirjoja.
Tämän opin Mikko Tirrosen kiinnostavasta kirjasta Web 2.0. Verkon numerologia (BTJ Kustannus, 2008), joka esittelee viime vuosina tapahtunutta Internetin palveluiden kehitystä ja muutosta -- yksisuuntaisen sisällöntuotannon muuttumista sosiaalisesti tuotetuiksi sisällöiksi, ohjelmistojen muuttumista verkkoselaimen kautta käytettäväksi ja digitaalisen tiedonjakamisen yleistymistä. Pidin varsinkin kirjan alkuosasta, jossa Tirronen esittelee Web 2.0 -käsitteen historiaa, verkon anatomiaa, uusia ohjelmistoratkaisuja ja sosiaalisen Internetin eri ilmenemismuotoja.
Valitettavasti en löytänyt kirjasta juurikaan uusia ideoita sille, kuinka Internetissä voisi rahastaa lukijoita ja käyttäjiä. Verkon käyttäjät odottavat saavansa palvelut ilmaiseksi käyttöönsä, eikä palveluita usein ole alunperin suunniteltukaan ansaintamielessä. Ansaintamalleina esiin nousevat lähinnä mainokset, palveluiden maksulliset lisäominaisuudet ja paljon käyttäjiä keränneen ilmaispalvelun myyminen jollekin Googlen kaltaiselle suurelle toimijalle.
Kirjan loppuosassa kirjoittajan ote muuttuu melko selvästi. Alkuosan asiallisen ja varsin tasapuolisen käsittelyn jälkeen kirja muuttuu voimaantuneiden käyttäjien voiman esittelemiseksi sekä jonkinlaisen anarkistisen utopian ja vapaan jakamisen ylistykseksi. Osin tekstiä onkin vaikea erottaa Piraattipuolueen kannattajien kirjoituksista.
Itse tunnustan olevani sillä tavalla vanhanaikainen, että luotan ammattitaitoon laadun takeena. Vaikka verkon käyttäjistä löytyykin eri alojen ammattilaisia, on näitä vaikea saada luomaan esimerkiksi laadukasta verkkolehteä. Suomalainen kansalaisjournalismikin lienee parhaimmillaan vain Lehden kaltaista satiiria, joka ei usein osu Pahkasikaa paremmin kohdalleen. Taloudellisten kannustimien puuttuessa harva ammattilainen viitsii tuottaa kuluttajille maksuttomia sisältöjä kulutettavaksi.
Jollain tavalla minua jäi ihmetyttämään myös se, että Tirronen tuntuu toivovan, että perinteiset tiedotusvälineet maksaisivat webin käyttäjille nykyistä useammin palkkioita esimerkiksi lähetetyistä kuvista. Helsingin Sanomien tapa edellyttää kattavien uudelleenjulkaisuoikeuksien siirtyminen kustantajalle tuntuu hänestä niinikään epäilyttävältä. Kuitenkin kansalaisilla pitäisi olla oikeus vapaaseen datan jakamiseen tietoverkoissa - miksei tätä voitaisi sallia myös kaupallisille toimijoille?
Maailman muuttuminen näyttää väistämättömältä. Muutokseen voi suhtautua innostuneesti tai pessimistisesti, enkä itse osaa vielä oikein näkökulmaani valita.
Kaiken immateriaalisen maksuttomuuden kaipuu tuntuu johtavan siihen, että mainosviestejä alkaa tunkeutua eteemme yhä uusissa paikoissa. Lisäksi piraattien sitoutuminen kivikautiseen omaisuuskäsitykseen, jossa vain fyysisiä objekteja voi omistaa, tuntuu loogisesti johtavan yhä suurempaan tavarantuotantoon. Tämän vastineeksi Web 2.0 lupaa meille vapaiden sisältöjen runsaudensarven. Parhaimmillaan maksuttomat sisällöt ovat laadukkaita, mutta valitettavasti määrä tai vapaus ei tässäkään tapauksessa ole laadun tae.
Kun suuri osa kuluttajista tuntuu olevan tyytyväinen maksuttomiin palveluihin, oli sitten kyse mainosrahoitteisesta televisiosta tai ilmaisjakelulehdistä, muodostuu maksullisten palveluiden kysyntä aikaisempaa pienemmäksi. Tämä taas johtaa sekä tilaushintojen nostamiseen että lehtikuolemiin.
Kehitys saattaa parantaa kuluttajien hyvinvointia puhtaasti taloudellisessa mielessä, mutta itse jään kaipaamaan perinteistä laadukasta tiedonvälitystä. Tässä suhteessa taidan kuulua katoavaan vähemmistöön.
Tämän opin Mikko Tirrosen kiinnostavasta kirjasta Web 2.0. Verkon numerologia (BTJ Kustannus, 2008), joka esittelee viime vuosina tapahtunutta Internetin palveluiden kehitystä ja muutosta -- yksisuuntaisen sisällöntuotannon muuttumista sosiaalisesti tuotetuiksi sisällöiksi, ohjelmistojen muuttumista verkkoselaimen kautta käytettäväksi ja digitaalisen tiedonjakamisen yleistymistä. Pidin varsinkin kirjan alkuosasta, jossa Tirronen esittelee Web 2.0 -käsitteen historiaa, verkon anatomiaa, uusia ohjelmistoratkaisuja ja sosiaalisen Internetin eri ilmenemismuotoja.
Valitettavasti en löytänyt kirjasta juurikaan uusia ideoita sille, kuinka Internetissä voisi rahastaa lukijoita ja käyttäjiä. Verkon käyttäjät odottavat saavansa palvelut ilmaiseksi käyttöönsä, eikä palveluita usein ole alunperin suunniteltukaan ansaintamielessä. Ansaintamalleina esiin nousevat lähinnä mainokset, palveluiden maksulliset lisäominaisuudet ja paljon käyttäjiä keränneen ilmaispalvelun myyminen jollekin Googlen kaltaiselle suurelle toimijalle.
Kirjan loppuosassa kirjoittajan ote muuttuu melko selvästi. Alkuosan asiallisen ja varsin tasapuolisen käsittelyn jälkeen kirja muuttuu voimaantuneiden käyttäjien voiman esittelemiseksi sekä jonkinlaisen anarkistisen utopian ja vapaan jakamisen ylistykseksi. Osin tekstiä onkin vaikea erottaa Piraattipuolueen kannattajien kirjoituksista.
Itse tunnustan olevani sillä tavalla vanhanaikainen, että luotan ammattitaitoon laadun takeena. Vaikka verkon käyttäjistä löytyykin eri alojen ammattilaisia, on näitä vaikea saada luomaan esimerkiksi laadukasta verkkolehteä. Suomalainen kansalaisjournalismikin lienee parhaimmillaan vain Lehden kaltaista satiiria, joka ei usein osu Pahkasikaa paremmin kohdalleen. Taloudellisten kannustimien puuttuessa harva ammattilainen viitsii tuottaa kuluttajille maksuttomia sisältöjä kulutettavaksi.
Jollain tavalla minua jäi ihmetyttämään myös se, että Tirronen tuntuu toivovan, että perinteiset tiedotusvälineet maksaisivat webin käyttäjille nykyistä useammin palkkioita esimerkiksi lähetetyistä kuvista. Helsingin Sanomien tapa edellyttää kattavien uudelleenjulkaisuoikeuksien siirtyminen kustantajalle tuntuu hänestä niinikään epäilyttävältä. Kuitenkin kansalaisilla pitäisi olla oikeus vapaaseen datan jakamiseen tietoverkoissa - miksei tätä voitaisi sallia myös kaupallisille toimijoille?
Maailman muuttuminen näyttää väistämättömältä. Muutokseen voi suhtautua innostuneesti tai pessimistisesti, enkä itse osaa vielä oikein näkökulmaani valita.
Kaiken immateriaalisen maksuttomuuden kaipuu tuntuu johtavan siihen, että mainosviestejä alkaa tunkeutua eteemme yhä uusissa paikoissa. Lisäksi piraattien sitoutuminen kivikautiseen omaisuuskäsitykseen, jossa vain fyysisiä objekteja voi omistaa, tuntuu loogisesti johtavan yhä suurempaan tavarantuotantoon. Tämän vastineeksi Web 2.0 lupaa meille vapaiden sisältöjen runsaudensarven. Parhaimmillaan maksuttomat sisällöt ovat laadukkaita, mutta valitettavasti määrä tai vapaus ei tässäkään tapauksessa ole laadun tae.
Kun suuri osa kuluttajista tuntuu olevan tyytyväinen maksuttomiin palveluihin, oli sitten kyse mainosrahoitteisesta televisiosta tai ilmaisjakelulehdistä, muodostuu maksullisten palveluiden kysyntä aikaisempaa pienemmäksi. Tämä taas johtaa sekä tilaushintojen nostamiseen että lehtikuolemiin.
Kehitys saattaa parantaa kuluttajien hyvinvointia puhtaasti taloudellisessa mielessä, mutta itse jään kaipaamaan perinteistä laadukasta tiedonvälitystä. Tässä suhteessa taidan kuulua katoavaan vähemmistöön.
Työn ja pääoman yhdistäminen tuo tulosta
Nettibisnekseen voi lähteä mukaan, vaikka käytettävissä ei olisikaan suuria pääomia. Netissä voi nimittäin yrittää ansaita rahaa pelkästään oman työpanoksen avulla, rakentamalla sivustoja ja kirjoittamalla blogeja. Näin on mahdollista ansaita ainakin sivutuloja, eikä mikään estä myöskään suurempiin ansioihin pääsemistä.
Mikäli tarkoituksesi on kuitenkin saada aikaan kunnolla tuottava yritys, ei oma työpanos välttämättä riitä kovin pitkälle: vuorokaudessa ei riitä tunteja monien nettisivujen tekemiseen, ja hyvien blogijuttujen kirjoittaminen vie aikaa runsaasti. Google ei tuo riittävästi lukijoita, eikä mainosnapsautuksia kerry toivottua tahtia. Kun nettibisneksen tuomat tulot jäävät pieneksi, muodostuu myös tuntipalkka alhaiseksi.
Niin kauan kun nettibisnes perustuu pelkästään omaan työpanokseen, ei bisnekseen juuri sisälly riskejä. Jos liiketoimintaan ei uhrata omia varoja, ei toiminta aiheuta vaaraa menettää jo säästettyä varallisuutta. Toimintaan liittyvät riskit ovat erittäin matalat, ja toisaalta yrittäjän tulot ovat vastaavasti matalat.
Riskisyys ja tuotto käyvät aina käsi kädessä. Esimerkiksi pankkitalletukset ovat melko riskittömiä sijoituksia, ja siksi niille maksetaan hyvin matalaa korkoa. Osakesijoitukset taas ovat riskialttiimpia, mutta osakkeilla on mahdollista saada hyvinkin korkeita tuottoja sijoitetulle pääomalle. Myös nettibisneksessä korkea tuotto on mahdollista vain riskinottamisen myötä.
Nettibisneksen riskisyyttä voidaan kasvattaa helposti palaamalla liiketoiminnan ytimeen eli yritykseen. Kansantaloustieteessä yritystä voidaan kuvata mustana laatikkona, jonne upotetaan panoksena kahta tuotannontekijää: työtä ja pääomaa. Yrityksen voiton maksimoinnin kannalta on tärkeää, että yritykseen työnnetään työtä ja pääomaa optimaalisessa suhteessa.
Nettiliiketoiminnan kasvattaminen onnistuukin helpommin, jos toiminnassa aletaan käyttää myös pääomaa. Lisäämällä pääoman käyttöä saadaan myös työpanos tuottamaan aikaisempaa paremmin. Pääoma voi olla esimerkiksi rahaa tai tietokoneohjelmia, joiden käyttö tehostaa toimintaa.
Nettiyrittäjä voi uhrata rahamuotoista pääomaa myös oman sivuston mainostamiseen. Tällöin sivustolle saadaan mainostamisen avulla aikaisempaa enemmän kävijöitä. Mikäli sivustolla kävijän keskimäärin tuottama summa on suurempi kuin mainosklikkauksen hinta, on mainostaminen ollut kannattavaa. Tällöin oman työpanoksen lisäksi myös pääoma on saatu tuottamaan tuloja nettiyrittäjälle.
Pääoman avulla tulee mahdolliseksi myös sisällöntuotannon ulkoistaminen. Sisällöntuotannon ulkoistaminen puolestaan kannattaa, jos vaikkapa yhden blogiartikkelin ostaminen maksaa vähemmän, kuin mitä samaisen artikkelin lukijat tuottavat mainos- tai myyntituloja sivun ylläpitäjälle.
Pääoman käyttö lisää myös nettiliiketoiminnan riskejä. Kun liiketoimintaan sijoittaa rahaa, voi ne myös menettää: ulkoistettu sisällöntuottaminen osoittautuu kannattamattomaksi, mainosklikeillä ostetut kävijät eivät tuota riittävästi eikä kalliita tietokonelaitteistoja saada kustannettua nettibisneksen tuomilla tuloilla.
Avainkysymykseksi nouseekin riskin ja tuotto-odotuksen suhde. Ovatko riskit ja tuottomahdollisuudet tasapainossa? Olisiko pienellä riskinotolla mahdollista päästä selvästi suurempiin tuottoihin?
Mikäli tarkoituksesi on kuitenkin saada aikaan kunnolla tuottava yritys, ei oma työpanos välttämättä riitä kovin pitkälle: vuorokaudessa ei riitä tunteja monien nettisivujen tekemiseen, ja hyvien blogijuttujen kirjoittaminen vie aikaa runsaasti. Google ei tuo riittävästi lukijoita, eikä mainosnapsautuksia kerry toivottua tahtia. Kun nettibisneksen tuomat tulot jäävät pieneksi, muodostuu myös tuntipalkka alhaiseksi.
Niin kauan kun nettibisnes perustuu pelkästään omaan työpanokseen, ei bisnekseen juuri sisälly riskejä. Jos liiketoimintaan ei uhrata omia varoja, ei toiminta aiheuta vaaraa menettää jo säästettyä varallisuutta. Toimintaan liittyvät riskit ovat erittäin matalat, ja toisaalta yrittäjän tulot ovat vastaavasti matalat.
Riskisyys ja tuotto käyvät aina käsi kädessä. Esimerkiksi pankkitalletukset ovat melko riskittömiä sijoituksia, ja siksi niille maksetaan hyvin matalaa korkoa. Osakesijoitukset taas ovat riskialttiimpia, mutta osakkeilla on mahdollista saada hyvinkin korkeita tuottoja sijoitetulle pääomalle. Myös nettibisneksessä korkea tuotto on mahdollista vain riskinottamisen myötä.
Nettibisneksen riskisyyttä voidaan kasvattaa helposti palaamalla liiketoiminnan ytimeen eli yritykseen. Kansantaloustieteessä yritystä voidaan kuvata mustana laatikkona, jonne upotetaan panoksena kahta tuotannontekijää: työtä ja pääomaa. Yrityksen voiton maksimoinnin kannalta on tärkeää, että yritykseen työnnetään työtä ja pääomaa optimaalisessa suhteessa.
Nettiliiketoiminnan kasvattaminen onnistuukin helpommin, jos toiminnassa aletaan käyttää myös pääomaa. Lisäämällä pääoman käyttöä saadaan myös työpanos tuottamaan aikaisempaa paremmin. Pääoma voi olla esimerkiksi rahaa tai tietokoneohjelmia, joiden käyttö tehostaa toimintaa.
Nettiyrittäjä voi uhrata rahamuotoista pääomaa myös oman sivuston mainostamiseen. Tällöin sivustolle saadaan mainostamisen avulla aikaisempaa enemmän kävijöitä. Mikäli sivustolla kävijän keskimäärin tuottama summa on suurempi kuin mainosklikkauksen hinta, on mainostaminen ollut kannattavaa. Tällöin oman työpanoksen lisäksi myös pääoma on saatu tuottamaan tuloja nettiyrittäjälle.
Pääoman avulla tulee mahdolliseksi myös sisällöntuotannon ulkoistaminen. Sisällöntuotannon ulkoistaminen puolestaan kannattaa, jos vaikkapa yhden blogiartikkelin ostaminen maksaa vähemmän, kuin mitä samaisen artikkelin lukijat tuottavat mainos- tai myyntituloja sivun ylläpitäjälle.
Pääoman käyttö lisää myös nettiliiketoiminnan riskejä. Kun liiketoimintaan sijoittaa rahaa, voi ne myös menettää: ulkoistettu sisällöntuottaminen osoittautuu kannattamattomaksi, mainosklikeillä ostetut kävijät eivät tuota riittävästi eikä kalliita tietokonelaitteistoja saada kustannettua nettibisneksen tuomilla tuloilla.
Avainkysymykseksi nouseekin riskin ja tuotto-odotuksen suhde. Ovatko riskit ja tuottomahdollisuudet tasapainossa? Olisiko pienellä riskinotolla mahdollista päästä selvästi suurempiin tuottoihin?
Tarvitset asiakkaita, jos haluat ansaita nettibisneksellä
Netissä on helppoa tienata rahaa lähestulkoon millä tahansa sivustolla. Alkuun pääsemiseksi riittää ilmaisen Blogspot-blogin perustaminen ja Googlen AdSense-mainosohjelmaan liittyminen. Seuraavaksi kirjoitat joka päivä blogiisi jutun, ja rahaa alkaa virrata kerran kuussa tilillesi.
Helppoa, eikö totta?
Todellisuus näyttää kuitenkin aika lailla toiselta. Sisällön tuottaminen on työlästä, ja kirjoittamiseen menee aikaa enemmän kuin olet kuvitellutkaan. On vaikeaa pysyä tarkasti blogin aiheessa, ja ideat tuntuvat loppuvan kesken. Alussa tuntui helpolta kirjoittaa uusi juttu vaikka joka päivä, mutta muutaman kuukauden kuluttua aikataulut alkavat pettää.
Ensimmäisinä kuukausina tuntui mukavalta saada muutama kymppi tai vaikkapa satanen kuussa rahaa mainostuloina, mutta muutaman kuukauden kuluttua alat laskea, paljonko mainostuloista kertyy tuntipalkkaa työlle. Mitä parempaa sisältöä tuotat, sitä huonommaksi tuntipalkkasi todennäköisesti on jäänyt. Enää nettibisnes ei tunnu lainkaan järkevältä tavalta kuluttaa aikaansa - missä tahansa hanttihommassa kun tienaa sisällöntuottajaa paremmin.
Sisällöntuottajan tuntipalkan parantamiseen on ainakin kaksi keinoa. Näistä helpompi tapa - ainakin teoriassa - on huonontaa tuotettavan sisällön laatua. Kirjoitat entistä enemmän, mutta huonompia juttuja. Lisäksi kierrätät entistä härskimmin netin vieraskielisiltä sivuilta löytyviä ideoita. Äläkä turhaan kuluta aikaasi tekstien kieliasun korjaamiseen - sinuahan kiinnostavat pelkästään mainosnapsautukset, eivät blogisi lukijat.
Jos kuitenkin haluat kirjoittaa hyviä juttuja ja ansaita rahaa kirjoittamalla, on sinun onnistuttava myymään juttujasi jollekin maksavalle asiakkaalle. Yleensä kyseeseen tulevat vain yritykset, sillä harva kuluttaja on halukas maksamaan mitään Internetin sisällöistä.
Netissä ansaitseminen näyttää kaiken muun liiketoiminnan tavoin
kiteytyvän yhteen kysymykseen: haluaako kukaan maksaa tästä sisällöstä tai palvelusta? Jos et edes itse olisi valmis maksamaan tarjamastasi palvelusta tai sisällöstä mitään, onnistut tuskin löytämään maksavia asiakkaitakaan.
Jos taas arvelet, että tuottamasi sisältö on edes jollekin asiakkaalle arvokasta, on sinun etsittävä nuo asiakkaat ja onnistuttava myymään tuotteesi (sisältösi, palvelusi) maksavalle asiakkaalle.
Älä luota siihen, että asiakas löytää loistavan sisältösi ja tekee sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä. Sinun itsesi on oltava aloitteellinen ja myytävä tuotteesi asiakkaalle, joka todennäköisesti ei halua ostaa tuotettasi.
Netttibisnestä suunnittelevan onkin syytä selvittää itselleen jo palvelun suunnitteluvaiheessa vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tuotteeni? Kenelle tämä palvelu tai sisältö tuottaa hyötyä? Keitä mahdolliset asiakkaat ovat? Haluaako kukaan maksaa tästä mitään? Mitkä yritykset ovat kilpailijoitani? Miksi joku ostaisi palvelun minulta, eikä joltakin kilpailijoistani?
Mikäli löydät tyydyttävän vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ideallasi saattaa hyvinkin olla onnistumisen mahdollisuuksia. Jos vastauksia ei tunnu löytyvän, on syytä kehittää uusi ja entistä parempi idea nettibisnekselle.
Seuraava juttu ilmestyy maanantaina 3.8.2009.
Helppoa, eikö totta?
Todellisuus näyttää kuitenkin aika lailla toiselta. Sisällön tuottaminen on työlästä, ja kirjoittamiseen menee aikaa enemmän kuin olet kuvitellutkaan. On vaikeaa pysyä tarkasti blogin aiheessa, ja ideat tuntuvat loppuvan kesken. Alussa tuntui helpolta kirjoittaa uusi juttu vaikka joka päivä, mutta muutaman kuukauden kuluttua aikataulut alkavat pettää.
Ensimmäisinä kuukausina tuntui mukavalta saada muutama kymppi tai vaikkapa satanen kuussa rahaa mainostuloina, mutta muutaman kuukauden kuluttua alat laskea, paljonko mainostuloista kertyy tuntipalkkaa työlle. Mitä parempaa sisältöä tuotat, sitä huonommaksi tuntipalkkasi todennäköisesti on jäänyt. Enää nettibisnes ei tunnu lainkaan järkevältä tavalta kuluttaa aikaansa - missä tahansa hanttihommassa kun tienaa sisällöntuottajaa paremmin.
Sisällöntuottajan tuntipalkan parantamiseen on ainakin kaksi keinoa. Näistä helpompi tapa - ainakin teoriassa - on huonontaa tuotettavan sisällön laatua. Kirjoitat entistä enemmän, mutta huonompia juttuja. Lisäksi kierrätät entistä härskimmin netin vieraskielisiltä sivuilta löytyviä ideoita. Äläkä turhaan kuluta aikaasi tekstien kieliasun korjaamiseen - sinuahan kiinnostavat pelkästään mainosnapsautukset, eivät blogisi lukijat.
Jos kuitenkin haluat kirjoittaa hyviä juttuja ja ansaita rahaa kirjoittamalla, on sinun onnistuttava myymään juttujasi jollekin maksavalle asiakkaalle. Yleensä kyseeseen tulevat vain yritykset, sillä harva kuluttaja on halukas maksamaan mitään Internetin sisällöistä.
Netissä ansaitseminen näyttää kaiken muun liiketoiminnan tavoin
kiteytyvän yhteen kysymykseen: haluaako kukaan maksaa tästä sisällöstä tai palvelusta? Jos et edes itse olisi valmis maksamaan tarjamastasi palvelusta tai sisällöstä mitään, onnistut tuskin löytämään maksavia asiakkaitakaan.
Jos taas arvelet, että tuottamasi sisältö on edes jollekin asiakkaalle arvokasta, on sinun etsittävä nuo asiakkaat ja onnistuttava myymään tuotteesi (sisältösi, palvelusi) maksavalle asiakkaalle.
Älä luota siihen, että asiakas löytää loistavan sisältösi ja tekee sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä. Sinun itsesi on oltava aloitteellinen ja myytävä tuotteesi asiakkaalle, joka todennäköisesti ei halua ostaa tuotettasi.
Netttibisnestä suunnittelevan onkin syytä selvittää itselleen jo palvelun suunnitteluvaiheessa vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tuotteeni? Kenelle tämä palvelu tai sisältö tuottaa hyötyä? Keitä mahdolliset asiakkaat ovat? Haluaako kukaan maksaa tästä mitään? Mitkä yritykset ovat kilpailijoitani? Miksi joku ostaisi palvelun minulta, eikä joltakin kilpailijoistani?
Mikäli löydät tyydyttävän vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ideallasi saattaa hyvinkin olla onnistumisen mahdollisuuksia. Jos vastauksia ei tunnu löytyvän, on syytä kehittää uusi ja entistä parempi idea nettibisnekselle.
Seuraava juttu ilmestyy maanantaina 3.8.2009.
Kuinka pääset käsiksi suuriin rahoihin?
Toistaiseksi omat nettisivuni ovat olleet varsin pienimuotoista puuhastelua. Google AdSense tuottaa tietenkin pikkurahaa päivästä ja viikosta toiseen, mutta pelkillä mainoksilla ei pääse vaurastumaan, ellei sivulla käy todella paljon kävijöitä joka päivä. Muutama tuhatta kävijää toisi jo vaatimattomaan elämiseen riittävän tulotason, mutta Helsingissä elämiseen tarvitaan varmasti kymmeniä tuhansia lukijoita päivää kohden.
Pelkästään hyvää sisältöä tuottamalla ei tähän päästä - Suomessa ei yksinkertaisesti riitä väestöä ja siten lukijoita mainoksilla rahoitetun sisällön tuottamiseksi. Sama ongelmahan on myös vakiintuneella kaupallisella medialla: sanomalehtien nettisivut tapaavat tuottaa kvartaalista toiseen tappioita. Mediataloille nettisivut ovatkin lähinnä investointeja mainontaan, ja sellaisinakin niiden tuottavuus voi olla kyseenalaista.
Jostain näkemäni nyrkkisäännön mukaan Internetissä rahaa tuovia sisältöjä ovat lähinnä aikuisviihde ja talousuutiset. Aikuisviihde tuo 70 prosenttia kaikista verkon tuloista, talousuutiset puolestaan 20 prosenttia. Kaikelle muulle maksulliselle sisällölle jäisi loput kymmenen prosenttia jaettavaksi. Muun sisällön ihmiskunta olettaa yleensä saavansa maksutta käyttöönsä - joko maksuttomista verkkopalveluista tai vertaisverkoista lataamalla.
Jos haluat päästä käsiksi suuriin rahoihin tuottamalla kuluttajille maksullisia sisältöjä, on sinun vedottava ihmisten syvimpiin vietteihin ja vaistoihin: ahneuteen ja himoon. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sisällöistä, jotka tarjoavat lupauksen seksuaalisesta tyydytyksestä tai mahdollisuudesta rikastua. Viihdettä ja ajankulua tarjoavat sivustot ovat näitä paljon vaikeammin muutettavissa kestäviksi kassavirroiksi.
Seitsemästä kuolemansynnistä sopii myös laiskuus rahaksi muutettavaksi. Tällöin asiakas ostaa itselleen helppoa ratkaisua johonkin pulmaansa - mieleen tulevat esimerkiksi television mainoskanavilla myytävät sähköllä toimivat lihasten värisyttäjät, joiden avulla kuluttajan pitäisi laihtua ja kiinteytyä televisiota katsellessaan.
Muoti- ja kauneusbisnes perustuu sekä lupaukseen paremmasta seksuaalisesta vetovoimasta (himo) että kuluttajien turhamaisuuteen. Ruokalehdet, television ruoanlaitto-ohjelmat ja ravintolat puolestaan tekevät rahaa kuluttajien syöpöttelyllä. Kateus taas on ahneuden ohella yksi taloutta eteenpäin vievistä voimista. Synneistä seitsemäs, viha, muuttuu rahaksi esimerkiksi aseteollisuudessa.
Suurin osa roskapostien mainoksista vetoaa näihin samoihin asioihin. Tarjolla on halpoja reseptilääkkeitä, senttiosakkeita, joiden hintaa vedätetään ylös roskaposteilla, ikuista erektiota ja helppoa rahaa, joka vain pitäisi saada pimeästi siirrettyä Nigeriasta pohjoiseen. Kaikesta päätellen riittävän moni ihminen haksahtaa näihinkin mainoksiin, vaikka nykyään jokaisen luulisi ymmärtävän roskapostimainosten epämääräisen luonteen.
Suuret tulot ovat mahdollisia myös sisällöntuotannon avulla, jos voit myydä jotain sellaista, mitä Internetissä ei ole maksutta tarjolla. Oma verkkosivusi ja blogisi onkin pelkkä mainos, jonka avulla lukijoita houkutellaan maksamaan suuria summia jostakin heitä hyödyttävästä palvelusta tai tiedosta.
Esimerkiksi Leo Babautan mainio Zenhabits-blogi on muuttunut lähinnä mainokseksi. Babauta myy lukijoilleen 14,95 dollarin hintaista e-kirjaa, jonka pitäisi auttaa lukijoita motivoitumaan. Maksa viisitoista taalaa, niin pääset eroon laiskuudesta! Seitsemällä taalalla opit elämään yksinkertaisemmin ja onnellisemmin! Ja jos sinulla on vielä enemmän rahaa, voit palkata bloggaajan henkilökohtaiseksi valmentajaksesi.
Suomessa on todennäköisesti vaikea ansaita rahaa sekä e-kirjoilla että henkilökohtaisena valmentajana. Vai onnistuisiko pianonsoiton opettaja tekemään itsestään blogilla myyvän tuotteen ja rakentamaan itsestään kalliin brändin? Konsulteilta tämä toki onnistuu - ainakin Jari Parantaisen Sissimarkkinointi-blogi on osa kalliin palvelun markkinointiponnisteluja. Lukemalla Parantaisen Guruopistoa voi kenties pianonsoiton opettajakin onnistua tekemään itsestään tavallista kovempipalkkaisen opettajan.
Sisällöntuotanto on vaikeaa, minkä vuoksi monet tekevät rahaa myymällä tavaroita. Helpointa tavaramarkkinoille osallistuminen on liittymällä johonkin netin lukemattomista kumppanuusohjelmista. Tällöin markkinoit sivusi lukijoille jonkun muun myymää tuotetta ja saat tästä markkinointiponnistelusta palkaksesi myyntihintaan perustuvan provision. Itse olen että olen ottanut sivuilleni lähinnä kirjoja kauppaavia mainoksia, toistaiseksi tuloksetta.
Tavaroiden lisäksi kumppanuusohjelmien avulla voi myydä rahaa tai informaatiota. Netissä näyttää olevan esimerkiksi koko joukko suomenkielisiä sivustoja, jotka mainostavat esimerkiksi pikavippejä hankkien näin provisioita tuon koronkiskontaa lähestyvän lainamuodon myymisestä. Sanavalintani paljastanee, että en aio vaurastua pikavippejä markkinoimalla. Itse en ole kiinnostunut erityisemmin tavaroidenkaan myymisestä, sillä jatkuvasti paisuva globaali tavarantuotanto arveluttaa jo ekologiselta kannalta. Aikuisviihteen jätän niinikään suosiolla syrjään, vaikka alalla ilmeisesti suuria seteleitä liikkuukin.
Täytynee siis keskittyä ansaitsemaan ihmisten loppumattomalla ahneudella. Se onnistunee parhaiten ryhtymällä Parantaisen blogin ohjeiden mukaisesti guruksi. Tie guruksi on pitkä, mutta matka on jo alkanut.
Rahasta-blogin seuraava juttu ilmestyy ensi maanantaina.
Pelkästään hyvää sisältöä tuottamalla ei tähän päästä - Suomessa ei yksinkertaisesti riitä väestöä ja siten lukijoita mainoksilla rahoitetun sisällön tuottamiseksi. Sama ongelmahan on myös vakiintuneella kaupallisella medialla: sanomalehtien nettisivut tapaavat tuottaa kvartaalista toiseen tappioita. Mediataloille nettisivut ovatkin lähinnä investointeja mainontaan, ja sellaisinakin niiden tuottavuus voi olla kyseenalaista.
Jostain näkemäni nyrkkisäännön mukaan Internetissä rahaa tuovia sisältöjä ovat lähinnä aikuisviihde ja talousuutiset. Aikuisviihde tuo 70 prosenttia kaikista verkon tuloista, talousuutiset puolestaan 20 prosenttia. Kaikelle muulle maksulliselle sisällölle jäisi loput kymmenen prosenttia jaettavaksi. Muun sisällön ihmiskunta olettaa yleensä saavansa maksutta käyttöönsä - joko maksuttomista verkkopalveluista tai vertaisverkoista lataamalla.
Jos haluat päästä käsiksi suuriin rahoihin tuottamalla kuluttajille maksullisia sisältöjä, on sinun vedottava ihmisten syvimpiin vietteihin ja vaistoihin: ahneuteen ja himoon. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sisällöistä, jotka tarjoavat lupauksen seksuaalisesta tyydytyksestä tai mahdollisuudesta rikastua. Viihdettä ja ajankulua tarjoavat sivustot ovat näitä paljon vaikeammin muutettavissa kestäviksi kassavirroiksi.
Seitsemästä kuolemansynnistä sopii myös laiskuus rahaksi muutettavaksi. Tällöin asiakas ostaa itselleen helppoa ratkaisua johonkin pulmaansa - mieleen tulevat esimerkiksi television mainoskanavilla myytävät sähköllä toimivat lihasten värisyttäjät, joiden avulla kuluttajan pitäisi laihtua ja kiinteytyä televisiota katsellessaan.
Muoti- ja kauneusbisnes perustuu sekä lupaukseen paremmasta seksuaalisesta vetovoimasta (himo) että kuluttajien turhamaisuuteen. Ruokalehdet, television ruoanlaitto-ohjelmat ja ravintolat puolestaan tekevät rahaa kuluttajien syöpöttelyllä. Kateus taas on ahneuden ohella yksi taloutta eteenpäin vievistä voimista. Synneistä seitsemäs, viha, muuttuu rahaksi esimerkiksi aseteollisuudessa.
Suurin osa roskapostien mainoksista vetoaa näihin samoihin asioihin. Tarjolla on halpoja reseptilääkkeitä, senttiosakkeita, joiden hintaa vedätetään ylös roskaposteilla, ikuista erektiota ja helppoa rahaa, joka vain pitäisi saada pimeästi siirrettyä Nigeriasta pohjoiseen. Kaikesta päätellen riittävän moni ihminen haksahtaa näihinkin mainoksiin, vaikka nykyään jokaisen luulisi ymmärtävän roskapostimainosten epämääräisen luonteen.
Suuret tulot ovat mahdollisia myös sisällöntuotannon avulla, jos voit myydä jotain sellaista, mitä Internetissä ei ole maksutta tarjolla. Oma verkkosivusi ja blogisi onkin pelkkä mainos, jonka avulla lukijoita houkutellaan maksamaan suuria summia jostakin heitä hyödyttävästä palvelusta tai tiedosta.
Esimerkiksi Leo Babautan mainio Zenhabits-blogi on muuttunut lähinnä mainokseksi. Babauta myy lukijoilleen 14,95 dollarin hintaista e-kirjaa, jonka pitäisi auttaa lukijoita motivoitumaan. Maksa viisitoista taalaa, niin pääset eroon laiskuudesta! Seitsemällä taalalla opit elämään yksinkertaisemmin ja onnellisemmin! Ja jos sinulla on vielä enemmän rahaa, voit palkata bloggaajan henkilökohtaiseksi valmentajaksesi.
Suomessa on todennäköisesti vaikea ansaita rahaa sekä e-kirjoilla että henkilökohtaisena valmentajana. Vai onnistuisiko pianonsoiton opettaja tekemään itsestään blogilla myyvän tuotteen ja rakentamaan itsestään kalliin brändin? Konsulteilta tämä toki onnistuu - ainakin Jari Parantaisen Sissimarkkinointi-blogi on osa kalliin palvelun markkinointiponnisteluja. Lukemalla Parantaisen Guruopistoa voi kenties pianonsoiton opettajakin onnistua tekemään itsestään tavallista kovempipalkkaisen opettajan.
Sisällöntuotanto on vaikeaa, minkä vuoksi monet tekevät rahaa myymällä tavaroita. Helpointa tavaramarkkinoille osallistuminen on liittymällä johonkin netin lukemattomista kumppanuusohjelmista. Tällöin markkinoit sivusi lukijoille jonkun muun myymää tuotetta ja saat tästä markkinointiponnistelusta palkaksesi myyntihintaan perustuvan provision. Itse olen että olen ottanut sivuilleni lähinnä kirjoja kauppaavia mainoksia, toistaiseksi tuloksetta.
Tavaroiden lisäksi kumppanuusohjelmien avulla voi myydä rahaa tai informaatiota. Netissä näyttää olevan esimerkiksi koko joukko suomenkielisiä sivustoja, jotka mainostavat esimerkiksi pikavippejä hankkien näin provisioita tuon koronkiskontaa lähestyvän lainamuodon myymisestä. Sanavalintani paljastanee, että en aio vaurastua pikavippejä markkinoimalla. Itse en ole kiinnostunut erityisemmin tavaroidenkaan myymisestä, sillä jatkuvasti paisuva globaali tavarantuotanto arveluttaa jo ekologiselta kannalta. Aikuisviihteen jätän niinikään suosiolla syrjään, vaikka alalla ilmeisesti suuria seteleitä liikkuukin.
Täytynee siis keskittyä ansaitsemaan ihmisten loppumattomalla ahneudella. Se onnistunee parhaiten ryhtymällä Parantaisen blogin ohjeiden mukaisesti guruksi. Tie guruksi on pitkä, mutta matka on jo alkanut.
Rahasta-blogin seuraava juttu ilmestyy ensi maanantaina.
Viisi ohjetta Twitter-seuraajien keräämiseksi
Twitterin kaupallinen hyödyntäminen on mahdollista vain keräämällä seuraajia, jotka ovat kiinnostuneita tuotteesta tai palvelusta, jota aiot markkinoida seuraajille. Tässä suhteessa Twitter ei siis eroa blogin kaupallisesta hyödyntämisestä.
Tavallisen blogin lukijakunnan rakentaminen on hidas prosessi. Uusia vakituisia lukijoita saattaa ilmaantua vain yksi viikossa. Twitterissä taas kuka tahansa kerää helposti monta uutta seuraajaa päivässä.
Seuraajien kerääminen onnistuu helposti, kun noudatat seuraavia vinkkejä:
Kirjoita englanniksi. Twitterillä on vain vähän suomenkielisiä käyttäjiä. Tähtäimeen on otettava globaalit markkinat.
Pysy asiassa. Upota tekstiisi niitä hakusanoja, joita arvelet Twitterin käyttäjien käyttävän etsiessään kiinnostavaa luettavaa. Näiden hakusanojen täytyy liittyä myös Twitterin ulkopuoliseen liiketoimintaasi, oli kyse sitten blogista tai tavaroiden tai maksullisten palveluiden myymisestä.
Käytä kanavia. Twitter ei varsinaisesti tue ryhmiä tai kanavia. Twitterissä on kuitenkin yleistä lisätä viestin loppuun #-merkillä alkavia kanavien nimiä. Jos haluat siis tavoittaa vaikkapa Internet-markkinoinnista kiinnostuneita Twitterin käyttäjiä, lisää viestisi loppuun sana #internetmarketing tai #marketing.
Käytä hakutoimintoa. Etsi itse Twitterin käyttäjiä, jotka kirjoittavat oman liiketoimintasi aihepiiristä. Ryhdy seuraamaan näitä. Useimmat Twitterin käyttäjät noudattavat vastavuoroisuuden periaatetta, ja alkavat seurata omien seuraajiensa viestejä. Jos näin ei käy, voit myöhemmin karsia pois käyttäjät, jotka eivät seuraa sinua.
Bloggaa, älä mainosta. Jos viestisi ovat pelkkää markkinointia, et todennäköisesti kerää suurta seuraajakuntaa. Kirjoita siis Twitteriin pääasiassa oikeaa sisältöä, ja heitä mainosviesti väliin vaikkapa kerran tai kaksi päivässä. Tällöin et ärsytä seuraajiasi.
Noudattamalla näitä viittä ohjetta, pitäisi lukijakunnan rakentamisen sujua helposti. Lisäksi lukijakunnan pitäisi koostua täsmälleen liiketoimintasi kannalta oleellisen niche-markkinan edustajista.
Palaa keskiviikkona kello 18.00 lukemaan Rahasta-blogin seuraava artikkeli!
Tavallisen blogin lukijakunnan rakentaminen on hidas prosessi. Uusia vakituisia lukijoita saattaa ilmaantua vain yksi viikossa. Twitterissä taas kuka tahansa kerää helposti monta uutta seuraajaa päivässä.
Seuraajien kerääminen onnistuu helposti, kun noudatat seuraavia vinkkejä:
Kirjoita englanniksi. Twitterillä on vain vähän suomenkielisiä käyttäjiä. Tähtäimeen on otettava globaalit markkinat.
Pysy asiassa. Upota tekstiisi niitä hakusanoja, joita arvelet Twitterin käyttäjien käyttävän etsiessään kiinnostavaa luettavaa. Näiden hakusanojen täytyy liittyä myös Twitterin ulkopuoliseen liiketoimintaasi, oli kyse sitten blogista tai tavaroiden tai maksullisten palveluiden myymisestä.
Käytä kanavia. Twitter ei varsinaisesti tue ryhmiä tai kanavia. Twitterissä on kuitenkin yleistä lisätä viestin loppuun #-merkillä alkavia kanavien nimiä. Jos haluat siis tavoittaa vaikkapa Internet-markkinoinnista kiinnostuneita Twitterin käyttäjiä, lisää viestisi loppuun sana #internetmarketing tai #marketing.
Käytä hakutoimintoa. Etsi itse Twitterin käyttäjiä, jotka kirjoittavat oman liiketoimintasi aihepiiristä. Ryhdy seuraamaan näitä. Useimmat Twitterin käyttäjät noudattavat vastavuoroisuuden periaatetta, ja alkavat seurata omien seuraajiensa viestejä. Jos näin ei käy, voit myöhemmin karsia pois käyttäjät, jotka eivät seuraa sinua.
Bloggaa, älä mainosta. Jos viestisi ovat pelkkää markkinointia, et todennäköisesti kerää suurta seuraajakuntaa. Kirjoita siis Twitteriin pääasiassa oikeaa sisältöä, ja heitä mainosviesti väliin vaikkapa kerran tai kaksi päivässä. Tällöin et ärsytä seuraajiasi.
Noudattamalla näitä viittä ohjetta, pitäisi lukijakunnan rakentamisen sujua helposti. Lisäksi lukijakunnan pitäisi koostua täsmälleen liiketoimintasi kannalta oleellisen niche-markkinan edustajista.
Palaa keskiviikkona kello 18.00 lukemaan Rahasta-blogin seuraava artikkeli!
Twitter ja business
Jo talvella rekisteröidyin Twitteriin, mutta silloin en havainnut palvelussa mitään kiinnostavaa. Viime päivinä olen ollut Twitterissä hiukan aktiivisemmin läsnä, lisäksi olen tutkiskellut Twitterin mahdollisuuksia bisnesmielessä.
Kuluttaja-asiakkaita tavoittelevat yritykset voivat hyödyntää Twitteriä mainostamiseen. Yhdysvalloissa monet yritykset käyttävät Twitteriä mainoskanavana ja antavat Twitter-kanavaansa seuraaville kuluttajille alennuksia tuotteistaan. Samaa menetelmää on käytetty myös Facebookissa: merkitse yritys kaveriksesi, niin saat alennuksia tuotteista. Vastineeksi yritys saa luvan lähettää mainoksia tilapäivityksinä.
Mikroyrittäjällä tai Internet-markkinoijan mahdollisuudet Twitterin hyödyntämisessä ovat rajatumpia. Yllätyin kuitenkin havaitessani, kuinka suosittuja eräiden tunnettujen verkkokauppojen kumppanuusohjelmia hyödyntävät Twitter-kanavat ovat.
Törmäsin esimerkiksi erääseen Twitter-kanavaan, joka koostuu pelkästään linkeistä Amazon-verkkokaupan tuotteisiin. Jos joku tilaa tämän linkin kautta kirjan tai vaikkapa CD-levyn Amazonilta, saa kyseistä kanavaa ylläpitävä Internet-markkinoija muutaman prosentin provision tehdystä kaupasta.
Näissä Twitter-mainoskanavissa liiketoimintapotentiaali perustuu juuri siihen, että kuluttaja aktiivisesti haluaa vastaanottaa mainoksia tunnetun brändin tuotteista. Kuluttaja on kiinnostunut kyseisen yrityksen tuotteista, ja on siksi valmis seuraamaan kyseisen yrityksen mainoskanavaaa kokematta mainoksia häiriötekijäksi.
Tässä suhteessa Twitter-markkinointi eroaa perinteisestä markkinoinnista, joka pyrkii keskeyttämään kuluttajan esimerkiksi mainoksilla. Internetin puolella keskeyttämismenetelmää käyttävät ns. pop up -mainokset. Nykyään esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuja selatessaan saa varoa osoittamasta vahingossa hiirellä mitään mainosta: usein hiiren hipaisun myötä kaiuttimista alkaa tulla häiritsevää mainoshälyä.
Keskeyttämiseen perustuva mainostaminen häiritsee kuluttajaa, minkä vuoksi verkkoselaimiin on kehitetty erilaisia mainossuotimia. Televisio-ohjelmia taas katsotaan tallenteina, jolloin mainokset on mahdollista ohittaa pikakelauksella.
Twitter- ja Facebook-mainonnalla on näihin verrattuna suuri etu: kuluttaja on ilmaissut halunsa vastaanottaa mainoksia.
Kuluttaja-asiakkaita tavoittelevat yritykset voivat hyödyntää Twitteriä mainostamiseen. Yhdysvalloissa monet yritykset käyttävät Twitteriä mainoskanavana ja antavat Twitter-kanavaansa seuraaville kuluttajille alennuksia tuotteistaan. Samaa menetelmää on käytetty myös Facebookissa: merkitse yritys kaveriksesi, niin saat alennuksia tuotteista. Vastineeksi yritys saa luvan lähettää mainoksia tilapäivityksinä.
Mikroyrittäjällä tai Internet-markkinoijan mahdollisuudet Twitterin hyödyntämisessä ovat rajatumpia. Yllätyin kuitenkin havaitessani, kuinka suosittuja eräiden tunnettujen verkkokauppojen kumppanuusohjelmia hyödyntävät Twitter-kanavat ovat.
Törmäsin esimerkiksi erääseen Twitter-kanavaan, joka koostuu pelkästään linkeistä Amazon-verkkokaupan tuotteisiin. Jos joku tilaa tämän linkin kautta kirjan tai vaikkapa CD-levyn Amazonilta, saa kyseistä kanavaa ylläpitävä Internet-markkinoija muutaman prosentin provision tehdystä kaupasta.
Näissä Twitter-mainoskanavissa liiketoimintapotentiaali perustuu juuri siihen, että kuluttaja aktiivisesti haluaa vastaanottaa mainoksia tunnetun brändin tuotteista. Kuluttaja on kiinnostunut kyseisen yrityksen tuotteista, ja on siksi valmis seuraamaan kyseisen yrityksen mainoskanavaaa kokematta mainoksia häiriötekijäksi.
Tässä suhteessa Twitter-markkinointi eroaa perinteisestä markkinoinnista, joka pyrkii keskeyttämään kuluttajan esimerkiksi mainoksilla. Internetin puolella keskeyttämismenetelmää käyttävät ns. pop up -mainokset. Nykyään esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuja selatessaan saa varoa osoittamasta vahingossa hiirellä mitään mainosta: usein hiiren hipaisun myötä kaiuttimista alkaa tulla häiritsevää mainoshälyä.
Keskeyttämiseen perustuva mainostaminen häiritsee kuluttajaa, minkä vuoksi verkkoselaimiin on kehitetty erilaisia mainossuotimia. Televisio-ohjelmia taas katsotaan tallenteina, jolloin mainokset on mahdollista ohittaa pikakelauksella.
Twitter- ja Facebook-mainonnalla on näihin verrattuna suuri etu: kuluttaja on ilmaissut halunsa vastaanottaa mainoksia.
Toisiko Twitter lisää lukijoita uutuusblogille?
Twitter on viimeisen vuoden kuumimpia Internet-uutuuksia. Twitter on eräänlainen mikroblogi, jossa yksittäisten viestien pituus on rajattu 140 merkkiin.
Twitterin avulla tienaamista vaikeuttaa merkkimäärän rajallisuuden lisäksi se, ettei tekstiin voi upottaa ulkopuolisia mainoksia. Tämän vuoksi käyttäjän on opittava mainostamaan omaa Twitterin ulkopuolista palvelua omilla viesteillä. Mainostaminen ei tietenkään saa olla liian läpinäkyvää, sillä ketään ei kiinnosta seurata pelkkää mainoskanavaa.
Kirjoitan parhaillaan ensimmäisiä juttuja uuteen englanninkieliseen blogiini. Blogin aihepiiri on rajattu varsin tiukasti. Rajaus on syntynyt on yhdistelmänä omia kiinnostuksiani ja mahdollisimman korkeita AdSense-napsautushintoja. Lisäksi otin ajoissa selvää myös siitä, että aihepiiriä sivuavalla blogilla ei ole kovin suurta kilpailua.
Seuraavan kuukauden aikana kirjoitan uuteen blogiin mahdollisimman runsaasti juttuja. En edes yritä löytää blogille suurta lukijakuntaa. Sen sijaan yritän kerätä itselleni Twitterissä mahdollisimman paljon seuraajia, jotka ovat kiinnostuneet uutuusblogin aihepiiristä. Tavoitteena olisi saada kuukaudessa 1000-2000 seuraajaa Twitteriin.
Twitterissä tämä tapahtuu varsin yksinkertaisesti: teen blogin aihepiiriä sivuavia sanahakuja ja ryhdyn seuraamaan käyttäjiä, jotka kirjoittavat blogin aihepiiristä. Suuri osa seuraamistani Twitterin käyttäjistä tilaa vastavuoroisesti oman Twitter-kanavani, mikäli lähetän samaa aihepiiriä sivuavia mikrobloggauksia.
Kun blogissa on valmiina muutamia kymmeniä juttuja, ryhdyn mainostamaan blogia Twitterissä. Twitterin seuraajien joukosta toivoakseni tulee myös blogin aktiivilukijoita.
Mainostamiseen ei kannata ryhtyä heti. On turha mainostaa blogia tai sivustoa, jolla on vasta muutamia juttuja. Sisältöä tarvitaan enemmän, jotta blogi jäisi heti ensivierailulla lukijoiden mieleen. Ensivaikutuksen voi tehdä vain kerran - siksi en mainosta uutuusblogia edes täällä.
Twitterin avulla tienaamista vaikeuttaa merkkimäärän rajallisuuden lisäksi se, ettei tekstiin voi upottaa ulkopuolisia mainoksia. Tämän vuoksi käyttäjän on opittava mainostamaan omaa Twitterin ulkopuolista palvelua omilla viesteillä. Mainostaminen ei tietenkään saa olla liian läpinäkyvää, sillä ketään ei kiinnosta seurata pelkkää mainoskanavaa.
Kirjoitan parhaillaan ensimmäisiä juttuja uuteen englanninkieliseen blogiini. Blogin aihepiiri on rajattu varsin tiukasti. Rajaus on syntynyt on yhdistelmänä omia kiinnostuksiani ja mahdollisimman korkeita AdSense-napsautushintoja. Lisäksi otin ajoissa selvää myös siitä, että aihepiiriä sivuavalla blogilla ei ole kovin suurta kilpailua.
Seuraavan kuukauden aikana kirjoitan uuteen blogiin mahdollisimman runsaasti juttuja. En edes yritä löytää blogille suurta lukijakuntaa. Sen sijaan yritän kerätä itselleni Twitterissä mahdollisimman paljon seuraajia, jotka ovat kiinnostuneet uutuusblogin aihepiiristä. Tavoitteena olisi saada kuukaudessa 1000-2000 seuraajaa Twitteriin.
Twitterissä tämä tapahtuu varsin yksinkertaisesti: teen blogin aihepiiriä sivuavia sanahakuja ja ryhdyn seuraamaan käyttäjiä, jotka kirjoittavat blogin aihepiiristä. Suuri osa seuraamistani Twitterin käyttäjistä tilaa vastavuoroisesti oman Twitter-kanavani, mikäli lähetän samaa aihepiiriä sivuavia mikrobloggauksia.
Kun blogissa on valmiina muutamia kymmeniä juttuja, ryhdyn mainostamaan blogia Twitterissä. Twitterin seuraajien joukosta toivoakseni tulee myös blogin aktiivilukijoita.
Mainostamiseen ei kannata ryhtyä heti. On turha mainostaa blogia tai sivustoa, jolla on vasta muutamia juttuja. Sisältöä tarvitaan enemmän, jotta blogi jäisi heti ensivierailulla lukijoiden mieleen. Ensivaikutuksen voi tehdä vain kerran - siksi en mainosta uutuusblogia edes täällä.
Lehtikioskille ideavarkaisiin
Oletetaanpa, että aikoisin perustaa uuden blogin, eikä minulla vielä olisi ideaa blogin aihepiiristä. Tarkoituksenani olisi kuitenkin saada blogi tuottamaan rahaa. Todennäköisesti muutama aihepiiri kannattaa heti rajata harkintojen ulkopuolelle: nettibisnes, avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja oma elämäni. Nämä eivät kiinnosta mainostajia eivätkä lukijoita, minkä vuoksi blogin lukijakunta jäisi väistämättä pieneksi ja mainostulot vähäisiksi.
Tuottava blogi tarvitsee kolme asiaa: lukijoita, mainoksia ja mainosnapsautuksia. Nämä kolme edellytystä toteutuvat, kun blogin aihepiiri kiinnostaa sekä lukijoita että mainostajia. Lisäksi lukijoiden pitää olla kiinnostuneita ostamaan aihetta sivuavia tuotteita. Jos lukijat eivät aktiivisesti etsi tietoa myytävistä tuotteista, eivät he juuri napsauttele mainoksiakaan.
Samoja edellytyksiä - lukijoita, mainostajia ja maksavia asiakkaita - tarvitaan myös painettujen lehtien julkaisemiseksi. Siksi suuren lehtikioskin tai kirjakaupan lehtiosaston valikoimiin tutustuminen voi nostaa esiin monia hyviä ajatuksia uuden blogin teemaksi.
Useimmat lehtikioskit ovat täynnä muotia ja kauneutta käsitteleviä lehtiä. Myös Suomen blogimaailma on täynnä tätä aihepiiriä käsitteleviä blogeja, jotka ovatkin onnistuneet keräämään täkäläisen mittakaavan mukaan huimia lukijakuntia. Voi olla, että muotiblogien markkinoille ei enää tarvita uusia yrittäjiä. Siksi siirryn seuraavalle osastolle.
Matkailu voisi olla hyvä aihepiiri tuottoisalle blogille. Valitettavasti omakohtaisten kokemusten kerääminen tulisi kalliiksi, jos haluaisin esitellä eksoottisia matkakohteita. Tarjoan tässä kuitenkin yhden idean vapaasti varastettavaksi: englanninkielinen blogi Lapin matkailusta voisi kerätä mukavasti lukijoita, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, hiihtämisestä tai vaikkapa vain Joulupukista.
Varsinkin miehet lukevat paljon tekniikkaa käsitteleviä aikakauslehtiä. Blogirintamalla aihetta sivutaan lähinnä eräissä gadget-blogeissa. Riittäisikö auto- tai moottoripyöräblogeille lukijoita Suomessa? Blogi voisi sisältää uutisten lisäksi testejä, tuunausta ja viritysvihjeitä.
Lehtikioskeista löydät varmasti monia muitakin ideoita, joita voi lähteä jalostamaan blogiksi tai nettisivustoksi. Taidanpa minäkin käydä huomenna R-kioskilla...
Tuottava blogi tarvitsee kolme asiaa: lukijoita, mainoksia ja mainosnapsautuksia. Nämä kolme edellytystä toteutuvat, kun blogin aihepiiri kiinnostaa sekä lukijoita että mainostajia. Lisäksi lukijoiden pitää olla kiinnostuneita ostamaan aihetta sivuavia tuotteita. Jos lukijat eivät aktiivisesti etsi tietoa myytävistä tuotteista, eivät he juuri napsauttele mainoksiakaan.
Samoja edellytyksiä - lukijoita, mainostajia ja maksavia asiakkaita - tarvitaan myös painettujen lehtien julkaisemiseksi. Siksi suuren lehtikioskin tai kirjakaupan lehtiosaston valikoimiin tutustuminen voi nostaa esiin monia hyviä ajatuksia uuden blogin teemaksi.
Useimmat lehtikioskit ovat täynnä muotia ja kauneutta käsitteleviä lehtiä. Myös Suomen blogimaailma on täynnä tätä aihepiiriä käsitteleviä blogeja, jotka ovatkin onnistuneet keräämään täkäläisen mittakaavan mukaan huimia lukijakuntia. Voi olla, että muotiblogien markkinoille ei enää tarvita uusia yrittäjiä. Siksi siirryn seuraavalle osastolle.
Matkailu voisi olla hyvä aihepiiri tuottoisalle blogille. Valitettavasti omakohtaisten kokemusten kerääminen tulisi kalliiksi, jos haluaisin esitellä eksoottisia matkakohteita. Tarjoan tässä kuitenkin yhden idean vapaasti varastettavaksi: englanninkielinen blogi Lapin matkailusta voisi kerätä mukavasti lukijoita, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, hiihtämisestä tai vaikkapa vain Joulupukista.
Varsinkin miehet lukevat paljon tekniikkaa käsitteleviä aikakauslehtiä. Blogirintamalla aihetta sivutaan lähinnä eräissä gadget-blogeissa. Riittäisikö auto- tai moottoripyöräblogeille lukijoita Suomessa? Blogi voisi sisältää uutisten lisäksi testejä, tuunausta ja viritysvihjeitä.
Lehtikioskeista löydät varmasti monia muitakin ideoita, joita voi lähteä jalostamaan blogiksi tai nettisivustoksi. Taidanpa minäkin käydä huomenna R-kioskilla...
Internetin ilmaispalveluiden aika päättymässä
Viime keskiviikon Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Internetin ilmaispalveluista (HS 20.5.2009, B8). Facebook, Twitter ja YouTube ovat valtavista käyttäjämääristään huolimatta yhä tappiollisia. Olavi Koistisen artikkelin mukaan taantuma koetteleekin nyt rahoittajien uskoa ilmaispalveluihin.
Nykymuotoisen Internetin lyhyen historian ajan on ollut tapana toimia niin, että ensin rakennetaan käyttäjien kannalta mahdollisimman hyödyllinen palvelu. Seuraavaksi palvelulle pyritään keräämään mahdollisimman suuri käyttäjäkunta. Vasta lopuksi ryhdytään miettimään, kuinka nämä kävijämäärät saadaan muutettua rahaksi.
Ongelman taustalla on paljolti se, että käyttäjät ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi. Hyödyllisistäkään palveluista ei olla valmiita maksamaan mitään - palveluiden on oltava ilmaisia. Sama koskee myös viihdettä, joka ladataan maksutta Internetin vertaisverkoista.
Edes suuret mediayhtiöt eivät ole saaneet Internet-sivustoistaan kannattavia pelkillä mainostuloilla. Rupert Murdoch ennusti viimeksi pari viikkoa sitten loppua netin ilmaisille uutispalveluille. Uutisia on kallista tuottaa, mutta niitä on vaikea rahoittaa pelkillä mainoksilla. Lisäksi lukijat siirtyvät tällä hetkellä uutisten parista kohti blogeja ja muita sosiaalisesti tuottettuja mediasisältöjä kohti. Murdoch vihjaa, että hänen omistamiensa lehtien verkkosivustoista saattaa tulla maksullisia vuoden kuluessa.
Suurten yhtiöiden ongelma on tuttu myös rivibloggaajalle: blogi on vaikea saada tuottamaan niin hyvin, että blogilla voisi ansaita edes kohtuullisesti. Laadukkaan sisällön kirjoittaminen on työlästä, eikä suomenkielisen blogin kirjoittaja voi uneksia suuren maailman valtavista lukijakunnista. Kun lukijakunta jää pieneksi, jäävät myös mainostulot pieneksi.
Pitäisiköhän minun ottaa mallia Murdochista? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan oikeudesta lukea Rahasta-blogia? Olisitko ylipäänsä valmis maksamaan blogin tilauksesta?
Nykymuotoisen Internetin lyhyen historian ajan on ollut tapana toimia niin, että ensin rakennetaan käyttäjien kannalta mahdollisimman hyödyllinen palvelu. Seuraavaksi palvelulle pyritään keräämään mahdollisimman suuri käyttäjäkunta. Vasta lopuksi ryhdytään miettimään, kuinka nämä kävijämäärät saadaan muutettua rahaksi.
Ongelman taustalla on paljolti se, että käyttäjät ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi. Hyödyllisistäkään palveluista ei olla valmiita maksamaan mitään - palveluiden on oltava ilmaisia. Sama koskee myös viihdettä, joka ladataan maksutta Internetin vertaisverkoista.
Edes suuret mediayhtiöt eivät ole saaneet Internet-sivustoistaan kannattavia pelkillä mainostuloilla. Rupert Murdoch ennusti viimeksi pari viikkoa sitten loppua netin ilmaisille uutispalveluille. Uutisia on kallista tuottaa, mutta niitä on vaikea rahoittaa pelkillä mainoksilla. Lisäksi lukijat siirtyvät tällä hetkellä uutisten parista kohti blogeja ja muita sosiaalisesti tuottettuja mediasisältöjä kohti. Murdoch vihjaa, että hänen omistamiensa lehtien verkkosivustoista saattaa tulla maksullisia vuoden kuluessa.
Suurten yhtiöiden ongelma on tuttu myös rivibloggaajalle: blogi on vaikea saada tuottamaan niin hyvin, että blogilla voisi ansaita edes kohtuullisesti. Laadukkaan sisällön kirjoittaminen on työlästä, eikä suomenkielisen blogin kirjoittaja voi uneksia suuren maailman valtavista lukijakunnista. Kun lukijakunta jää pieneksi, jäävät myös mainostulot pieneksi.
Pitäisiköhän minun ottaa mallia Murdochista? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan oikeudesta lukea Rahasta-blogia? Olisitko ylipäänsä valmis maksamaan blogin tilauksesta?
Blogi ja Google-mainokset
Alusta alkaen Google-mainokset ovat reunustaneet tämän blogin artikkeleita. Mainokset ovat varsin hyvin kohdistettuja, eli ne liittyvät hyvin blogissa käsittelemiini aihepiireihin. Lisäksi B2B-mainosten napsautuskohtainen tuotto on varsin hyvä.
Valitettavasti en kiinnittänyt alun perin riittävää huomiota blogipohjan (template) valintaan. Blogipohja nimittäin vaikuttaa Google-mainosten sijoitteluun sivulla, ja sijoittelu puolestaan vaikuttaa merkittävästi mainosten napsautustiheyteen.
Hyvä mainosten sijoittelu kiinnittää lukijan huomion mainoksiin - napsautuksia alkaa kertyä vasta, kun lukijat ovat huomanneet kiinnostavan mainoksen. Siksi mainosten sijoitteluun on syytä kiinnittää huomiota.
Google AdSense -ohjelma on julkaissut sivukartan, joka esittää sivun hyvät mainospaikat. Oheisessa kuvassa paras mainossijainti on merkitty tumman oranssilla, hyvät sijainnit oranssilla ja heikoimmat sijainnit valkealla.
Pari viikkoa sitten siirsin yhden mainoselementin tekstin keskipalstalta pääpalstan ylälaitaan. Sijainti on varsin ärsyttävä, ja lukija kiinnittää Google-mainoksiin väistämättä huomiota - kenties jopa enemmän kuin varsinaiseen blogiartikkeliin. Tämä sijoittelu huononsi siis blogin käytettävyyttä, mutta lisäsi hiukan blogista kertyviä mainosnapsautuksia.
Suurin osa blogin Google-mainoksista on sijoitettu keskimmäiseen palstaan. Tämä sijainti ei ole erityisen hyvä, kuten voi päätellä viereisen sijoittelukartan perusteella. Tarkoitukseni on siirtää jossakin vaiheessa mainokset uuteen sivupalkkiin, joka sijaitsee sivun vasemmassa reunassa. Suomalainen lukija on tottunut aloittamaan lukemisensa sivun ja rivin vasemmasta laidasta, minkä takia katse harhautuu helposti lukemaan myös reunalle sijoitettuja mainoksia.
Liian agressiiviseen mainosten sijoitteluun liittyy myös ongelmia. Jos mainokset häiritsevät lukemista, jättää moni sivun mahdollisimman nopeasti. Tällöin blogille on vaikea kerätä vakituista lukijakuntaa.
Mikäli AdSense-mainokset ovat blogin tärkein ansaintamalli, kannattaa mainokset sijoitella agressiivisesti. Mikäli Google-mainokset ovat vain yksi osa bloggaajan tulonmuodostusta, kannattaa mainokset sijoitella vähemmän häiritsevästi.
Valitettavasti en kiinnittänyt alun perin riittävää huomiota blogipohjan (template) valintaan. Blogipohja nimittäin vaikuttaa Google-mainosten sijoitteluun sivulla, ja sijoittelu puolestaan vaikuttaa merkittävästi mainosten napsautustiheyteen.
Hyvä mainosten sijoittelu kiinnittää lukijan huomion mainoksiin - napsautuksia alkaa kertyä vasta, kun lukijat ovat huomanneet kiinnostavan mainoksen. Siksi mainosten sijoitteluun on syytä kiinnittää huomiota.
Google AdSense -ohjelma on julkaissut sivukartan, joka esittää sivun hyvät mainospaikat. Oheisessa kuvassa paras mainossijainti on merkitty tumman oranssilla, hyvät sijainnit oranssilla ja heikoimmat sijainnit valkealla.Pari viikkoa sitten siirsin yhden mainoselementin tekstin keskipalstalta pääpalstan ylälaitaan. Sijainti on varsin ärsyttävä, ja lukija kiinnittää Google-mainoksiin väistämättä huomiota - kenties jopa enemmän kuin varsinaiseen blogiartikkeliin. Tämä sijoittelu huononsi siis blogin käytettävyyttä, mutta lisäsi hiukan blogista kertyviä mainosnapsautuksia.
Suurin osa blogin Google-mainoksista on sijoitettu keskimmäiseen palstaan. Tämä sijainti ei ole erityisen hyvä, kuten voi päätellä viereisen sijoittelukartan perusteella. Tarkoitukseni on siirtää jossakin vaiheessa mainokset uuteen sivupalkkiin, joka sijaitsee sivun vasemmassa reunassa. Suomalainen lukija on tottunut aloittamaan lukemisensa sivun ja rivin vasemmasta laidasta, minkä takia katse harhautuu helposti lukemaan myös reunalle sijoitettuja mainoksia.
Liian agressiiviseen mainosten sijoitteluun liittyy myös ongelmia. Jos mainokset häiritsevät lukemista, jättää moni sivun mahdollisimman nopeasti. Tällöin blogille on vaikea kerätä vakituista lukijakuntaa.
Mikäli AdSense-mainokset ovat blogin tärkein ansaintamalli, kannattaa mainokset sijoitella agressiivisesti. Mikäli Google-mainokset ovat vain yksi osa bloggaajan tulonmuodostusta, kannattaa mainokset sijoitella vähemmän häiritsevästi.
Myy tavaraa, jos haluat ansaita
Bloggaajan ansaitsemistapoja esittelevässä artikkelissa mainitsin tavaroiden myymisen yhtenä tapana ansaita bloggaamalla. "Suuressa maailmassa" tätä esiintyy jonkun verran, mutta Suomessa tavaroiden myyminen ei ole erityisen yleinen ansaintatapa.
Eräät muotibloggaajat harrastavat pienimuotoista vaatteiden myymistä. Esimerkiksi Colour me! -blogin Ialla on oma pieni Sadekaaripuoti, joka pyörii niinikään blogspot-alustalla. Jyväskyläläinen Moumou taas myy vaatteita Huuto.Netissä. Kummankin bloggaajan tavoitteena taitaa kuitenkin olla pikemminkin lisätilan saaminen liian täynnä olevaan vaatekaappiin kuin suurten tuottojen saaminen.
Ajatusta voisi kuitenkin kehittää eteenpäin. En kuitenkaan ryhdy tällä kertaa antamaan ohjeita muotibloggaajille, sillä he varmasti tuntevat markkinansa minua paremmin. Itse olen myynyt virtuaalimaailmassa vain kirjoja - pyrkimättä kuitenkaan varsinaisesti ansaitsemaan elantoani kirjoja kauppaamalla.
Satunnaiselle kauppiaalle helpoin tapa ryhtyä myymään tavaraa on varmasti Huuto.netin käyttäminen. Valmis ja maksuton huutokauppaportaali huolehtii tarjouskilpailusta ja huutokaupan päätyttyä myyjä ja ostaja saavat toistensa yhteystiedot sähköpostiin. Juuri helpompaa tapaa ryhtyä myymään tavaraa netissä ei voi kuvitella.
Luontevinta kaupankäynnin ja bloggaamisen yhdistäminen on varmasti silloin, kun bloggaajalla on jo valmiina vähittäiskauppaa käyvä yritys: esimerkiksi vaatekauppa, antiikkiliike, antikvaarinen kirjakauppa tai vaikkapa levykauppa. Näiden tuotteet sopisivat mainiosti lukijakunnaltaan rajatun blogin ohessa markkinoitaviksi.
En ole vielä törmännyt yhteenkään bloggaavaan antikvariaatinpitäjään, vaikka jo monet suomalaiset antikvariaatit myyvät kirjoja myös netissä (esimerkiksi http://www.antikka.net/ ja 1000kirjaa.com). Kirjat - yhtä hyvin kirjaharvinaisuudet kuin modernit klassikotkin - sopisivat erinomaisen hyvin blogissa esiteltäviksi. Bloggaava antikvariaatinomistaja voisi tulla nopeasti blogimaailman suosimaksi ostospaikaksi varsinkin aikana, jolloin taantuma näkyy myös antikvariaattien myyntiluvuissa.
Kuka ehtii ensiksi?
Eräät muotibloggaajat harrastavat pienimuotoista vaatteiden myymistä. Esimerkiksi Colour me! -blogin Ialla on oma pieni Sadekaaripuoti, joka pyörii niinikään blogspot-alustalla. Jyväskyläläinen Moumou taas myy vaatteita Huuto.Netissä. Kummankin bloggaajan tavoitteena taitaa kuitenkin olla pikemminkin lisätilan saaminen liian täynnä olevaan vaatekaappiin kuin suurten tuottojen saaminen.
Ajatusta voisi kuitenkin kehittää eteenpäin. En kuitenkaan ryhdy tällä kertaa antamaan ohjeita muotibloggaajille, sillä he varmasti tuntevat markkinansa minua paremmin. Itse olen myynyt virtuaalimaailmassa vain kirjoja - pyrkimättä kuitenkaan varsinaisesti ansaitsemaan elantoani kirjoja kauppaamalla.
Satunnaiselle kauppiaalle helpoin tapa ryhtyä myymään tavaraa on varmasti Huuto.netin käyttäminen. Valmis ja maksuton huutokauppaportaali huolehtii tarjouskilpailusta ja huutokaupan päätyttyä myyjä ja ostaja saavat toistensa yhteystiedot sähköpostiin. Juuri helpompaa tapaa ryhtyä myymään tavaraa netissä ei voi kuvitella.
Luontevinta kaupankäynnin ja bloggaamisen yhdistäminen on varmasti silloin, kun bloggaajalla on jo valmiina vähittäiskauppaa käyvä yritys: esimerkiksi vaatekauppa, antiikkiliike, antikvaarinen kirjakauppa tai vaikkapa levykauppa. Näiden tuotteet sopisivat mainiosti lukijakunnaltaan rajatun blogin ohessa markkinoitaviksi.
En ole vielä törmännyt yhteenkään bloggaavaan antikvariaatinpitäjään, vaikka jo monet suomalaiset antikvariaatit myyvät kirjoja myös netissä (esimerkiksi http://www.antikka.net/ ja 1000kirjaa.com). Kirjat - yhtä hyvin kirjaharvinaisuudet kuin modernit klassikotkin - sopisivat erinomaisen hyvin blogissa esiteltäviksi. Bloggaava antikvariaatinomistaja voisi tulla nopeasti blogimaailman suosimaksi ostospaikaksi varsinkin aikana, jolloin taantuma näkyy myös antikvariaattien myyntiluvuissa.
Kuka ehtii ensiksi?
Kauppalehti kertoi torstaina blogeista
Torstaina Kauppalehden verkkoversiossa ilmestyi kiinnostava pikkujuttu blogeista. Näkökulma oli - tietenkin - kaupallinen.
Jutussa esiteltiin oindex.fi-sivun sekä Blogilistan tietojen perusteella Suomen suosituimmat blogit. Oindex-palvelun mukaan suosituimpia ovat Findance, Hilavitkutin, Hellapoliisi, Nelliinan vaatehuone ja Aasiakas. Jos blogin käsite rajataan tiukasti, on näistä tietenkin vain Nelliina varsinaisesti blogi. Blogilistan kärki poikkeaakin suuresti Oindexin kärjestä. Tällä hetkellä kärjessä ovat Nelliina, MouMou, Fashionweek, No Fashion Victims ja Mungolife - viisi nuorten naisten kirjoittamaa muotiblogia.
Jutussa haastateltiin Hilavitkuttimen perustanutta Erkki Kirjalaista, jonka sivulla käy 35000-40000 uniikkia kävijää viikossa. Tämä määrä ei Kirjalaisen mukaan riitä tuomaan kuin "pientä sivutuloa". Kirjalainen arveleekin, että Suomessa ei kukaan elätä itseään bloggaamalla.
Ansaitsemisen kannalta Kirjalainen pitää kielialueen pienuuden lisäksi ongelmana sitä, että mainostajat eivät ole löytäneet blogeja. Suomessa mainostajat ovat varovaisia, sillä blogien tapa hämärtää mainoksen ja tekstisisällön rajoja nähdään eettisesti ongelmallisena. Hilavitkuttimessa tämä ongelma ohitetaan kertomalla avoimesti, että kyse on mainoksista.
Kauppalehden toimitusta voisi muistuttaa siitä, että kyse ei ole pelkästään eettisestä ongelmasta. Suomen lainsäädäntö nimittäin edellyttää toimituksellisen sisällön ja maksetun mainoksen erottamista toisistaan.
Jutussa esiteltiin oindex.fi-sivun sekä Blogilistan tietojen perusteella Suomen suosituimmat blogit. Oindex-palvelun mukaan suosituimpia ovat Findance, Hilavitkutin, Hellapoliisi, Nelliinan vaatehuone ja Aasiakas. Jos blogin käsite rajataan tiukasti, on näistä tietenkin vain Nelliina varsinaisesti blogi. Blogilistan kärki poikkeaakin suuresti Oindexin kärjestä. Tällä hetkellä kärjessä ovat Nelliina, MouMou, Fashionweek, No Fashion Victims ja Mungolife - viisi nuorten naisten kirjoittamaa muotiblogia.
Jutussa haastateltiin Hilavitkuttimen perustanutta Erkki Kirjalaista, jonka sivulla käy 35000-40000 uniikkia kävijää viikossa. Tämä määrä ei Kirjalaisen mukaan riitä tuomaan kuin "pientä sivutuloa". Kirjalainen arveleekin, että Suomessa ei kukaan elätä itseään bloggaamalla.
Ansaitsemisen kannalta Kirjalainen pitää kielialueen pienuuden lisäksi ongelmana sitä, että mainostajat eivät ole löytäneet blogeja. Suomessa mainostajat ovat varovaisia, sillä blogien tapa hämärtää mainoksen ja tekstisisällön rajoja nähdään eettisesti ongelmallisena. Hilavitkuttimessa tämä ongelma ohitetaan kertomalla avoimesti, että kyse on mainoksista.
Kauppalehden toimitusta voisi muistuttaa siitä, että kyse ei ole pelkästään eettisestä ongelmasta. Suomen lainsäädäntö nimittäin edellyttää toimituksellisen sisällön ja maksetun mainoksen erottamista toisistaan.
Mainostilan myyminen lisää bloggaajan ansaintamahdollisuuksia
Viikko sitten esitin kahdeksankohtaisen luettelon tavoista ansaita blogilla. Yksi näistä oli mainostilan myyminen mainostajille.
Mainostajien etsiminen itse ei tietenkään ole yhtä helppoa kuin vaikkapa Google-mainosten käytännössä automatisoitu sijoittaminen blogin reunoille. Oikein hoidettuna mainosmyynti voi kuitenkin tuottaa paremmin kuin Google-mainokset tai kumppanuusohjelmat.
Itse myytyjen mainosten etu verrattuna Google-mainoksiin on siinä, että rahantuloa ei välttämättä tarvitse sitoa klikkausten kautta syntyviin asiakaskontakteihin. Mainostajalle saattaa riittää pelkkä näkyvyys suositulla sivulla, jonka lukijakunnan voi olettaa olevan kiinnostunut mainostajan tuotteista.
Mainostilan myyminen edellyttää suurta lukijakuntaa, minkä saavuttaminen on ainakin suomenkieliselle blogille hankalaa. Este ei kuitenkaan ole ylittämätön. Esimerkiksi muutaman suositun tyyliblogin päivittäinen yhteenlaskettu kävijämäärä liikkuu jo kymmenissä tuhansissa. Tämänsuuruinen muotitietoisten 15-25-vuotiaiden naisten ryhmä kiinnostaisi varmasti jo monia mainostajia, mikäli mainostilaa myytäisiin koordinoidusti.
Mainostilan myymistä varten kannattaisi tällöin perustaa osakeyhtiö, jonka osakkaina olisi esimerkiksi viisi bloggaajaa. Yritys huolehtisi keskitetysti mainosmyynnistä näihin blogeihin. Mainostajille voitaisiin tarjota esimerkiksi vuorokauden mittaista mainosnäkyvyyttä halutun kokoisella mainospaikalla (vaikkapa 300 x 250, 180 x 150, 728 x 90 tai 160 x 600 pistettä).
Jos bloggaajarinki huolehtisi itse mainosmyynnistä, voisivat bloggaajat olla varmoja siitä, että blogiin ei ilmesty ei-toivottuja mainoksia. Mainosmyynnin yhtiöittäminen tekisi mahdolliseksi myös toiminnan laajentamisen; markkinoiden muodostuessa suotuisaksi olisi helppoa ottaa mukaan uusia blogeja.
Osa bloggaajista varmasti pitää tämänkaltaista kaupallistamista epäeettisenä tai ainakin arveluttavana. Bloggaajan on kuitenkin tehtävä valinta, haluaako hän ansaita blogilla vai ei. Mikäli blogilla on tarkoitus myös tienata, on blogin kaupallistamisessa käytettävä kaikki mahdolliset keinot. On turha jättäytyä Google-mainosten varaan.
Mainostajien etsiminen itse ei tietenkään ole yhtä helppoa kuin vaikkapa Google-mainosten käytännössä automatisoitu sijoittaminen blogin reunoille. Oikein hoidettuna mainosmyynti voi kuitenkin tuottaa paremmin kuin Google-mainokset tai kumppanuusohjelmat.
Itse myytyjen mainosten etu verrattuna Google-mainoksiin on siinä, että rahantuloa ei välttämättä tarvitse sitoa klikkausten kautta syntyviin asiakaskontakteihin. Mainostajalle saattaa riittää pelkkä näkyvyys suositulla sivulla, jonka lukijakunnan voi olettaa olevan kiinnostunut mainostajan tuotteista.
Mainostilan myyminen edellyttää suurta lukijakuntaa, minkä saavuttaminen on ainakin suomenkieliselle blogille hankalaa. Este ei kuitenkaan ole ylittämätön. Esimerkiksi muutaman suositun tyyliblogin päivittäinen yhteenlaskettu kävijämäärä liikkuu jo kymmenissä tuhansissa. Tämänsuuruinen muotitietoisten 15-25-vuotiaiden naisten ryhmä kiinnostaisi varmasti jo monia mainostajia, mikäli mainostilaa myytäisiin koordinoidusti.
Mainostilan myymistä varten kannattaisi tällöin perustaa osakeyhtiö, jonka osakkaina olisi esimerkiksi viisi bloggaajaa. Yritys huolehtisi keskitetysti mainosmyynnistä näihin blogeihin. Mainostajille voitaisiin tarjota esimerkiksi vuorokauden mittaista mainosnäkyvyyttä halutun kokoisella mainospaikalla (vaikkapa 300 x 250, 180 x 150, 728 x 90 tai 160 x 600 pistettä).
Jos bloggaajarinki huolehtisi itse mainosmyynnistä, voisivat bloggaajat olla varmoja siitä, että blogiin ei ilmesty ei-toivottuja mainoksia. Mainosmyynnin yhtiöittäminen tekisi mahdolliseksi myös toiminnan laajentamisen; markkinoiden muodostuessa suotuisaksi olisi helppoa ottaa mukaan uusia blogeja.
Osa bloggaajista varmasti pitää tämänkaltaista kaupallistamista epäeettisenä tai ainakin arveluttavana. Bloggaajan on kuitenkin tehtävä valinta, haluaako hän ansaita blogilla vai ei. Mikäli blogilla on tarkoitus myös tienata, on blogin kaupallistamisessa käytettävä kaikki mahdolliset keinot. On turha jättäytyä Google-mainosten varaan.
Blogi kirjaksi - kannattaako?
Kuten jo viime viikolla mainitsin, blogiin perustuvan kirjan kirjoittaminen on yksi keino saada blogi rahastetuksi. Mainitsin myös, että tietokirjallisuudella ei oikein lyö leiville.
Myös kaunokirjallisuuden kirjoittamisen kannattavuuden kanssa on vähän niin ja näin - Suomessa täytyy myydä Sofi Oksasen tai Ilkka Remeksen lailla päästäkseen kunnon ansioille. Vai löytyisikö esimerkiksi Suomen kulttuurirahastolta rohkeutta alkaa tukea kaunokirjallisen blogin kirjoittamista?
Blogin muoto aiheuttaa omia haasteitaan kaunokirjallisen teoksen kirjoittamiselle. Blogin kirjoitukset lähtevät helposti rönsyilemään omille teilleen, ja yhtenäisen juonen rakentaminen olisi varmasti vaikeaa.
Kun ajatus blogiromaanista on hylätty, jäävät jäljelle runot ja novellit. Runoblogin voit unohtaa välittömästi - runokokoelmien myynti Suomessa on marginaalista.
Novellien kirjoittaminen blogimuodossa voisi kuitenkin onnistua. Tällöin pitäisi blogiin saada ainakin yksi novelli viikossa. Naistenlehtien tapaiset jatkokertomuksetkin saattaisivat toimia blogimuodossa.
Mieleeni tuli vielä yksi rohkeahko ajatus: Sata naista -blogin ideaa mukaillen kirjoitettu eroottisia novelleja sisältävä blogi voisi saavuttaa laajan lukijakunnan. Mallia voisi ottaa esimerkiksi lontoolaisen ilotytön Belle de jour -blogista.
Mikäli aikuisviihteellinen blogi ei koskaan päätyisi kirjaksi asti, voisi bloggaaja tarjota kirjoituksiaan naisten- tai miestenlehdille - aivan rohkeuden asteesta riippuen.
Aikuisviihteen kirjoittamisessa on kuitenkin yksi ongelma bloggaajan kannalta: Googlen AdSense -mainosohjelma kieltää mainosten asettamisen sivuille, joiden siveellisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Tiettävästi Google on tässä suhteessa varsin ankara, joten mahdollisesti hyvin tuottavaa mainostiliä ei kannata riskeerata aikuisviihteen kanssa seikkailemalla. Toivottavasti Google ei kuitenkaan pidä tätä artikkelia liian rohkeana.
Myös kaunokirjallisuuden kirjoittamisen kannattavuuden kanssa on vähän niin ja näin - Suomessa täytyy myydä Sofi Oksasen tai Ilkka Remeksen lailla päästäkseen kunnon ansioille. Vai löytyisikö esimerkiksi Suomen kulttuurirahastolta rohkeutta alkaa tukea kaunokirjallisen blogin kirjoittamista?
Blogin muoto aiheuttaa omia haasteitaan kaunokirjallisen teoksen kirjoittamiselle. Blogin kirjoitukset lähtevät helposti rönsyilemään omille teilleen, ja yhtenäisen juonen rakentaminen olisi varmasti vaikeaa.
Kun ajatus blogiromaanista on hylätty, jäävät jäljelle runot ja novellit. Runoblogin voit unohtaa välittömästi - runokokoelmien myynti Suomessa on marginaalista.
Novellien kirjoittaminen blogimuodossa voisi kuitenkin onnistua. Tällöin pitäisi blogiin saada ainakin yksi novelli viikossa. Naistenlehtien tapaiset jatkokertomuksetkin saattaisivat toimia blogimuodossa.
Mieleeni tuli vielä yksi rohkeahko ajatus: Sata naista -blogin ideaa mukaillen kirjoitettu eroottisia novelleja sisältävä blogi voisi saavuttaa laajan lukijakunnan. Mallia voisi ottaa esimerkiksi lontoolaisen ilotytön Belle de jour -blogista.
Mikäli aikuisviihteellinen blogi ei koskaan päätyisi kirjaksi asti, voisi bloggaaja tarjota kirjoituksiaan naisten- tai miestenlehdille - aivan rohkeuden asteesta riippuen.
Aikuisviihteen kirjoittamisessa on kuitenkin yksi ongelma bloggaajan kannalta: Googlen AdSense -mainosohjelma kieltää mainosten asettamisen sivuille, joiden siveellisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Tiettävästi Google on tässä suhteessa varsin ankara, joten mahdollisesti hyvin tuottavaa mainostiliä ei kannata riskeerata aikuisviihteen kanssa seikkailemalla. Toivottavasti Google ei kuitenkaan pidä tätä artikkelia liian rohkeana.
Kahdeksan tapaa ansaita blogilla
Rahasta-blogissa olen keskittynyt paljolti bloggaamiseen keinona ansaita rahaa. Oikeastaan blogit eivät tässä suhteessa juurikaan eroa muista verkkosivuista. Ansaintamahdollisuudet ovat molemmissa tapauksissa valitettavan rajallisia, ja ne voidaankin esittää kahdeksankohtaisena luettelona.
1. Ansaitse mainoksilla. Helpoin tapa ansaita mainoksilla on liittyä johonkin mainosohjelmaan, joka huolehtii mainosten sijoittamisesta sivullesi. Itse käytän ainoastaan Google Adsense -mainoksia.
2. Myy mainostilaa. Luonnollisesti bloggaaja voi myydä itse mainostilaa blogiin. Tällöin blogia varten on syytä perustaa yritys. Mainostilan myyminen edellyttää suurta lukijakuntaa, minkä saavuttaminen on ainakin suomenkieliselle blogille hankalaa.
3. Osallistu kumppanuusohjelmiin. Kumppanuusohjelmiin osallistumista olen käsitellyt blogissani useasti. Itse osallistun Amazon-kirjakaupan kumppanuusohjelmaan, jonka tuotot ovat toistaiseksi olleet minimaalisia.
4. Myy tavaroita. Voit perustaa oman verkkokaupan ja myydä esimerkiksi sivuston fanituotteita. Sisustusblogi taas voi välittää sisustustarpeita, tyyli- ja kauneusblogit vaatteita tai meikkejä. Myös verkkokaupan perustaminen edellyttää käytännössä yritysmuotoon siirtymistä.
5. Myy omia palveluita. Moni bloggaaja ansaitsee elantonsa myymällä palveluita, jotka liittyvät blogin aihepiiriin. Tällöin blogi toimii varsinaisen ammatinharjoittamisen tai liiketoiminnan mainoksena.
6. Kirjoita kirja. Blogin aineistoa on mahdollista kierrättää kirjamuodossa. Tämä on onnistunut hyvin erilaisille blogeille, joista tunnetuin on varmasti "sadan naisen Tepon" blogi. Kirjat eivät kuitenkaan tuota kovin hyvin, ja tietokirjailija saa olla tyytyväinen 15-20 % osuuteen kirjan hinnasta. Pienkustantamot eivät välttämättä maksa euroakaan.
7. Muuta blogi maksulliseksi. Tämä vaihtoehto lienee lähinnä teoreettinen, sillä harvan blogin sisältö on riittävän laadukasta, jotta lukijat olisivat valmiita maksamaan sisällöstä. Sosiaalisen webin maailmassa kuluttajat haluavat kaiken ilmaiseksi.
8. Myy sisältöä kaupalliselle medialle. Jos blogisi on riittävän laadukas, voit onnistua myymään artikkeleita painettuun lehdistöön. Kaupalliset kustantajat ovat myös ostaneet eräitä blogeja sellaisenaan (Paras aika vuodesta, Sata naista).
Keksitkö muita ansaintamahdollisuuksia? Kommentit ovat tervetulleita!
1. Ansaitse mainoksilla. Helpoin tapa ansaita mainoksilla on liittyä johonkin mainosohjelmaan, joka huolehtii mainosten sijoittamisesta sivullesi. Itse käytän ainoastaan Google Adsense -mainoksia.
2. Myy mainostilaa. Luonnollisesti bloggaaja voi myydä itse mainostilaa blogiin. Tällöin blogia varten on syytä perustaa yritys. Mainostilan myyminen edellyttää suurta lukijakuntaa, minkä saavuttaminen on ainakin suomenkieliselle blogille hankalaa.
3. Osallistu kumppanuusohjelmiin. Kumppanuusohjelmiin osallistumista olen käsitellyt blogissani useasti. Itse osallistun Amazon-kirjakaupan kumppanuusohjelmaan, jonka tuotot ovat toistaiseksi olleet minimaalisia.
4. Myy tavaroita. Voit perustaa oman verkkokaupan ja myydä esimerkiksi sivuston fanituotteita. Sisustusblogi taas voi välittää sisustustarpeita, tyyli- ja kauneusblogit vaatteita tai meikkejä. Myös verkkokaupan perustaminen edellyttää käytännössä yritysmuotoon siirtymistä.
5. Myy omia palveluita. Moni bloggaaja ansaitsee elantonsa myymällä palveluita, jotka liittyvät blogin aihepiiriin. Tällöin blogi toimii varsinaisen ammatinharjoittamisen tai liiketoiminnan mainoksena.
6. Kirjoita kirja. Blogin aineistoa on mahdollista kierrättää kirjamuodossa. Tämä on onnistunut hyvin erilaisille blogeille, joista tunnetuin on varmasti "sadan naisen Tepon" blogi. Kirjat eivät kuitenkaan tuota kovin hyvin, ja tietokirjailija saa olla tyytyväinen 15-20 % osuuteen kirjan hinnasta. Pienkustantamot eivät välttämättä maksa euroakaan.
7. Muuta blogi maksulliseksi. Tämä vaihtoehto lienee lähinnä teoreettinen, sillä harvan blogin sisältö on riittävän laadukasta, jotta lukijat olisivat valmiita maksamaan sisällöstä. Sosiaalisen webin maailmassa kuluttajat haluavat kaiken ilmaiseksi.
8. Myy sisältöä kaupalliselle medialle. Jos blogisi on riittävän laadukas, voit onnistua myymään artikkeleita painettuun lehdistöön. Kaupalliset kustantajat ovat myös ostaneet eräitä blogeja sellaisenaan (Paras aika vuodesta, Sata naista).
Keksitkö muita ansaintamahdollisuuksia? Kommentit ovat tervetulleita!
Jos haluat ihmisten löytävän verkkosivusi, ota selville, mitä he etsivät Googlella
Jos haluaa rakentaa menestyvän verkkosivun, on otettava selvää lukijoista. Lukijat eivät löydä hyvällekään verkkosivulle tai hyvin kirjoitettuun blogiin Googlen avulla, jos he eivät hae sivuun liittyviä hakusanoja Googlella.
Verkkosivun ylläpitäjä ei valitettavasti voi kovin helposti vaikuttaa siihen, mitä hakusanoja ihmiset käyttävät hakiessaan tietoa Googlella. Siksi on tärkeää ottaa selville, mitä hakusanoja potentiaaliset lukijat käyttävät hakuja tehdessään. Näin on mahdollista arvioida jo etukäteen sivuston menestymismahdollisuuksia.
Itse käytän selvitystyöhn Googlen mainosohjelman Keyword Tool -apuvälinettä. Sen avulla on helppo selvittää paitsi hakusanat, joista mainostajat ovat valmiita maksamaan, myös hakusanojen yleisyys.
Mikäli olet perustamassa suomenkielistä blogia tai verkkosivua, kannattaa työkalun kieleksi valita suomi ja alueeksi Suomi. Näin saamasi tulokset kertovat suomalaisista käyttäjistä, eivätkä mahdolliset muiden kielien samanasuiset Google-haut johda sinua harhaan.
Syötä seuraavaksi hakulauseille varattuun laatikkoon haluamasi Google-hakuja vastaavat hakusanayhdistelmät. Yksi rivi tarkoittaa yhtä hakulausetta. Erota hakusanat välilyönnein.
Napsauta seuraavaksi painiketta Get keyword ideas. Nyt Google antaa nähtäväksesi joukon perustietoja hakulauseen käytöstä. Tällä kertaa meitä kiinnostaa erityisesti sarake Approximate Avg Search Volume - keskimääräinen hakujen määrä kuukautta kohden. Jos kuukaudessa tehdään vain muutamia kymmeniä hakuja hakusanalla tai hakusanayhdistelmällä, ei siihen todennäköisesti kannata panostaa hakukoneoptimoinnin kannalta.
Työkalu auttaa kuitenkin meitä eteenpäin. Google nimittäin näyttää ehdottamasi haun lisäksi myös muita samankaltaisia hakuja koskevat tiedot. Olitpa sitten suunnittelemassa uutta verkkosivua tai optimoimassa valmista sivua, kannattaa kopioida vaikkapa Excel-taulukkoon tiedot parhaista hakulauseista.
Mikäli tarkoituksesi on maksimoida lukijoiden määrän sijaan sivun tuottamat AdSense-mainostulot, kannattaa tutustua myös sarakkeen CPC antamaan arvioon yhden napsautuksen hinnasta mainostajalle. Mitä suurempi tämä luku on, sitä suurempi senttimäärä kilahtaa myös sivun ylläpitäjän virtuaaliselle mainostulojen tilille.
Tässä vaihessa olet toivottavasti selvittänyt, mitä hakusanoja käyttäen lukijasi ovat löytäneet verkkosivulle. Ovatko lukijoiden käyttämät hakusanat niitä, millä oletat tai toivot heidän löytävän sivullesi? Jos eivät, sivut on syytä optimoida oikeita hakusanoja silmällä pitäen.
Esimerkiksi tämä blogi sijoittuu varsin hyvin, kun Googlella haetaan hakusanaa "AdSense-mainokset". Valitettavasti hakusana "google mainokset" on huomattavasti suositumpi suomalaisten keskuudessa. Ilmeisesti jatkossa minunkin täytyy ryhtyä kirjoittamaan pikemminkin Google-mainoksista kuin AdSense-mainoksista. Näin nuo 170 kuukausittaista Google-mainoksista lisätietoa etsivää suomalaista toivottavasti päätyvät tämän blogin lukijoiksi.
Bloggaamiseen ja ansaitsemiseen liittyvillä hakusanoilla suomalaiset hakevat huomattavan vähän tietoa netistä. Useimpien toiveet ovat paljon yksinkertaisempia: "rahaa nopeasti", "rahaa helposti" ja "rahaa paljon" ovat kaikki kohtuullisen suosittuja hakulauseita.
Keskittymällä oikeisiin hakusanoihin on mahdollista paitsi kasvattaa blogin lukijakuntaa myös blogin mainostuloja. Mikäli verkkosivulla myydään tuotteita tai palveluita, on sitäkin tähdellisempää, että sivulle saapuvat lukijat ovat eksyneet sivulle juuri näitä tuotteita tai palveluita hakemalla.
Satunnainen surffaaja ei nimittäin napsauta hyvin kohdistuviakaan mainoksia, tilaa verkkosivulta maksullista tuotetta tai osta yrityksen tarjoamia palveluita. Tuottavaksi tarkoitetun sivun pitää saavuttaa oikea kohderyhmä: lukijoiden laatu on usein tärkeämpää kuin lukijoiden määrä.
Verkkosivun ylläpitäjä ei valitettavasti voi kovin helposti vaikuttaa siihen, mitä hakusanoja ihmiset käyttävät hakiessaan tietoa Googlella. Siksi on tärkeää ottaa selville, mitä hakusanoja potentiaaliset lukijat käyttävät hakuja tehdessään. Näin on mahdollista arvioida jo etukäteen sivuston menestymismahdollisuuksia.
Itse käytän selvitystyöhn Googlen mainosohjelman Keyword Tool -apuvälinettä. Sen avulla on helppo selvittää paitsi hakusanat, joista mainostajat ovat valmiita maksamaan, myös hakusanojen yleisyys.
Mikäli olet perustamassa suomenkielistä blogia tai verkkosivua, kannattaa työkalun kieleksi valita suomi ja alueeksi Suomi. Näin saamasi tulokset kertovat suomalaisista käyttäjistä, eivätkä mahdolliset muiden kielien samanasuiset Google-haut johda sinua harhaan.
Syötä seuraavaksi hakulauseille varattuun laatikkoon haluamasi Google-hakuja vastaavat hakusanayhdistelmät. Yksi rivi tarkoittaa yhtä hakulausetta. Erota hakusanat välilyönnein.
Napsauta seuraavaksi painiketta Get keyword ideas. Nyt Google antaa nähtäväksesi joukon perustietoja hakulauseen käytöstä. Tällä kertaa meitä kiinnostaa erityisesti sarake Approximate Avg Search Volume - keskimääräinen hakujen määrä kuukautta kohden. Jos kuukaudessa tehdään vain muutamia kymmeniä hakuja hakusanalla tai hakusanayhdistelmällä, ei siihen todennäköisesti kannata panostaa hakukoneoptimoinnin kannalta.
Työkalu auttaa kuitenkin meitä eteenpäin. Google nimittäin näyttää ehdottamasi haun lisäksi myös muita samankaltaisia hakuja koskevat tiedot. Olitpa sitten suunnittelemassa uutta verkkosivua tai optimoimassa valmista sivua, kannattaa kopioida vaikkapa Excel-taulukkoon tiedot parhaista hakulauseista.
Mikäli tarkoituksesi on maksimoida lukijoiden määrän sijaan sivun tuottamat AdSense-mainostulot, kannattaa tutustua myös sarakkeen CPC antamaan arvioon yhden napsautuksen hinnasta mainostajalle. Mitä suurempi tämä luku on, sitä suurempi senttimäärä kilahtaa myös sivun ylläpitäjän virtuaaliselle mainostulojen tilille.
Tässä vaihessa olet toivottavasti selvittänyt, mitä hakusanoja käyttäen lukijasi ovat löytäneet verkkosivulle. Ovatko lukijoiden käyttämät hakusanat niitä, millä oletat tai toivot heidän löytävän sivullesi? Jos eivät, sivut on syytä optimoida oikeita hakusanoja silmällä pitäen.
Esimerkiksi tämä blogi sijoittuu varsin hyvin, kun Googlella haetaan hakusanaa "AdSense-mainokset". Valitettavasti hakusana "google mainokset" on huomattavasti suositumpi suomalaisten keskuudessa. Ilmeisesti jatkossa minunkin täytyy ryhtyä kirjoittamaan pikemminkin Google-mainoksista kuin AdSense-mainoksista. Näin nuo 170 kuukausittaista Google-mainoksista lisätietoa etsivää suomalaista toivottavasti päätyvät tämän blogin lukijoiksi.
Bloggaamiseen ja ansaitsemiseen liittyvillä hakusanoilla suomalaiset hakevat huomattavan vähän tietoa netistä. Useimpien toiveet ovat paljon yksinkertaisempia: "rahaa nopeasti", "rahaa helposti" ja "rahaa paljon" ovat kaikki kohtuullisen suosittuja hakulauseita.
Keskittymällä oikeisiin hakusanoihin on mahdollista paitsi kasvattaa blogin lukijakuntaa myös blogin mainostuloja. Mikäli verkkosivulla myydään tuotteita tai palveluita, on sitäkin tähdellisempää, että sivulle saapuvat lukijat ovat eksyneet sivulle juuri näitä tuotteita tai palveluita hakemalla.
Satunnainen surffaaja ei nimittäin napsauta hyvin kohdistuviakaan mainoksia, tilaa verkkosivulta maksullista tuotetta tai osta yrityksen tarjoamia palveluita. Tuottavaksi tarkoitetun sivun pitää saavuttaa oikea kohderyhmä: lukijoiden laatu on usein tärkeämpää kuin lukijoiden määrä.
Kumppanuusohjelmat auttavat alkuun verkkobisneksessä
Jo edellisessä artikkelissani esittelin kumppanuusohjelmia keinona ansaita rahaa blogia kirjoittamalla. Tälläkään tavalla tuskin ansaitsee helppoa rahaa, mutta ainakin jonkinlaiset tulot ovat mahdollisia.
Kumppanuusohjelmien (affiliate programs) avulla on helppo perustaa oma verkkokauppa ilman suurta pääomaa. Yksinkertaisimmillaan verkkokauppa syntyy, kun blogissa on erillinen sivu markkinoitavia tuotteita varten.
Verkkokaupan pystyttämiseen ei tarvita sen paremmin varastoa, sopimusta luottokorttilaskuttamisesta kuin erityistä ohjelmistoakaan. Tarvitset vain oman verkkosivun ja sopimuksen jonkin kumppanuusohjelman kanssa.
Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ovat vaivaton keino ryhtyä opiskelemaan nettibisneksen saloja. Juuri helpommalla ei voi saada käynnistetyksi omaa, kenties jopa tuottavaa liiketoimintaa.
Aivan ilman perustaitoja ei kuitenkaan kannata lähteä onneaan kokeilemaan, jos tarkoitus on saada rakennettua tuottava verkkokauppa. Kyse ei ole mistään ydinfysiikasta, sillä perusasiat markkinoinnista ja hakukoneoptimoinnista auttavat pääsemään pitkälle. Jos haluaa optimoida verkkokaupan tuoton, on kaupan (tai blogin) syytä olla englanninkielinen. Tämä asettaa omat vaatimuksensa verkkokaupan pystyttäjän kielitaidolle.
Hakukoneoptimointi on tarpeen, jotta uusi verkkokauppa tai kumppanuusohjelmassa mukana oleva bisnesblogi löytyisi Googlella mahdollisimman helposti. Hienostakaan verkkokaupasta tai blogista ei nimittäin ole iloa, jos lukijat eivät löydä sitä. Monet yritykset tarjoavat optimointipalveluita, mutta pienyrittäjä ja bloggaaja pääsee kyllä pitkälle omin avuin.
Kumppanuusohjelmaan osallistuminen on ennenkaikkea markkinointia. Markkinointi ei ole pelkkää mainontaa, vaikka mainonta onkin tärkeä osa markkinointia. Myyvien tekstien kirjoittaminen taas on copywriterin alaa. Markkinointiin ja mainoskirjoittamiseen onkin hyvä perehtyä, jos aikoo perustaa oman verkkokaupan. Vain näin on mahdollista maksimoida tulos!
Lisätietoja oman verkkobisneksen pystyttämisestä voit lukea paitsi tästä blogista, myös monista hyvistä kirjoista. Aivan alkajaisiksi suosittelenkin tutustumaan Greg Holdenin kirjaan Starting an Online Business for Dummies. Tämän kirjan opeilla tavallinen bloggaaja oppii perusteet verkkobusineksen käynnistämisestä. Holdenin kirja on luonnollisesti suunnattu kansainvälisille markkinoille. Siksi Rahasta-blogia ei kannata unohtaa, jos haluat oppia verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksista Suomen pienillä markkinoilla!
Suomalaiset bloggaajat eivät ole juuri pystyttäneet verkkokauppoja. Yhden esimerkin blogin ja verkkokaupan yhdistämisestä löydät kuitenkin Go 4 it vol. 2 -blogin yhteydessä olevasta verkkokaupasta. Tämä kauppa näyttää olevan ihan "perinteinen" verkkokauppa, eli tuotteet tulevat oikeasti Mintun varastoon, josta ne sitten lähtevät tilaajille.
Kumppanuusohjelmissa toimitaan toisin: tuotteet eivät missään vaiheessa ole bloggaajan tai verkkokaupan pitäjän hallussa. Bloggaaja tai sivun ylläpitäjä ainoastaan markkinoi toisen myymää tuotetta. Itse kauppakin tapahtuu suoraan asiakkaan ja myyjän välityksellä. Kumppanuusohjelmaan osallistuvan osuudeksi kaupankäynnissä jää kontaktin luominen asiakkaan ja myyjän välille.
Mintun blogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka bloggaajan kannattaa yhdistää monia eri ansaintamalleja blogiinsa. Oman verkkokaupan lisäksi blogiin on lisätty kumppanuusohjelman kautta muoti- ja tyyliblogien lukijakunnan suosiman Olivia-lehden mainos. Lisäksi AdSense tuo sivupalkkiin mainoksia. Kaiken kruunaa Mintun kirjoittama Tukholman shoppailuopas, jonka voi tilata hänen verkkokaupastaan.
Kumppanuusohjelmat ja AdSense-mainokset ovat varmasti helpoimmat tavat pystyttää oma nettibisnes. Tie miljonääriksi - tai edes juuri ja juuri toimeentulevaksi - ei ole helppo, mutta ainakin liiketoiminnan käynnistäminen on helppoa. Se ei vaadi sen paremmin teknistä osaamista kuin pääomaakaan. Innostus ja ahkeruus riittävät alkuun pääsemiseksi!
Oletko tilannut blogin syötteen tai napsauttanut blogin suosikiksesi Blogilistalla? Käytä blogin oikeanpuolimmaisen palstan linkkejä!
Kumppanuusohjelmien (affiliate programs) avulla on helppo perustaa oma verkkokauppa ilman suurta pääomaa. Yksinkertaisimmillaan verkkokauppa syntyy, kun blogissa on erillinen sivu markkinoitavia tuotteita varten.
Verkkokaupan pystyttämiseen ei tarvita sen paremmin varastoa, sopimusta luottokorttilaskuttamisesta kuin erityistä ohjelmistoakaan. Tarvitset vain oman verkkosivun ja sopimuksen jonkin kumppanuusohjelman kanssa.
Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ovat vaivaton keino ryhtyä opiskelemaan nettibisneksen saloja. Juuri helpommalla ei voi saada käynnistetyksi omaa, kenties jopa tuottavaa liiketoimintaa.
Aivan ilman perustaitoja ei kuitenkaan kannata lähteä onneaan kokeilemaan, jos tarkoitus on saada rakennettua tuottava verkkokauppa. Kyse ei ole mistään ydinfysiikasta, sillä perusasiat markkinoinnista ja hakukoneoptimoinnista auttavat pääsemään pitkälle. Jos haluaa optimoida verkkokaupan tuoton, on kaupan (tai blogin) syytä olla englanninkielinen. Tämä asettaa omat vaatimuksensa verkkokaupan pystyttäjän kielitaidolle.
Hakukoneoptimointi on tarpeen, jotta uusi verkkokauppa tai kumppanuusohjelmassa mukana oleva bisnesblogi löytyisi Googlella mahdollisimman helposti. Hienostakaan verkkokaupasta tai blogista ei nimittäin ole iloa, jos lukijat eivät löydä sitä. Monet yritykset tarjoavat optimointipalveluita, mutta pienyrittäjä ja bloggaaja pääsee kyllä pitkälle omin avuin.
Kumppanuusohjelmaan osallistuminen on ennenkaikkea markkinointia. Markkinointi ei ole pelkkää mainontaa, vaikka mainonta onkin tärkeä osa markkinointia. Myyvien tekstien kirjoittaminen taas on copywriterin alaa. Markkinointiin ja mainoskirjoittamiseen onkin hyvä perehtyä, jos aikoo perustaa oman verkkokaupan. Vain näin on mahdollista maksimoida tulos!
Lisätietoja oman verkkobisneksen pystyttämisestä voit lukea paitsi tästä blogista, myös monista hyvistä kirjoista. Aivan alkajaisiksi suosittelenkin tutustumaan Greg Holdenin kirjaan Starting an Online Business for Dummies. Tämän kirjan opeilla tavallinen bloggaaja oppii perusteet verkkobusineksen käynnistämisestä. Holdenin kirja on luonnollisesti suunnattu kansainvälisille markkinoille. Siksi Rahasta-blogia ei kannata unohtaa, jos haluat oppia verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksista Suomen pienillä markkinoilla!
Suomalaiset bloggaajat eivät ole juuri pystyttäneet verkkokauppoja. Yhden esimerkin blogin ja verkkokaupan yhdistämisestä löydät kuitenkin Go 4 it vol. 2 -blogin yhteydessä olevasta verkkokaupasta. Tämä kauppa näyttää olevan ihan "perinteinen" verkkokauppa, eli tuotteet tulevat oikeasti Mintun varastoon, josta ne sitten lähtevät tilaajille.
Kumppanuusohjelmissa toimitaan toisin: tuotteet eivät missään vaiheessa ole bloggaajan tai verkkokaupan pitäjän hallussa. Bloggaaja tai sivun ylläpitäjä ainoastaan markkinoi toisen myymää tuotetta. Itse kauppakin tapahtuu suoraan asiakkaan ja myyjän välityksellä. Kumppanuusohjelmaan osallistuvan osuudeksi kaupankäynnissä jää kontaktin luominen asiakkaan ja myyjän välille.
Mintun blogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka bloggaajan kannattaa yhdistää monia eri ansaintamalleja blogiinsa. Oman verkkokaupan lisäksi blogiin on lisätty kumppanuusohjelman kautta muoti- ja tyyliblogien lukijakunnan suosiman Olivia-lehden mainos. Lisäksi AdSense tuo sivupalkkiin mainoksia. Kaiken kruunaa Mintun kirjoittama Tukholman shoppailuopas, jonka voi tilata hänen verkkokaupastaan.
Kumppanuusohjelmat ja AdSense-mainokset ovat varmasti helpoimmat tavat pystyttää oma nettibisnes. Tie miljonääriksi - tai edes juuri ja juuri toimeentulevaksi - ei ole helppo, mutta ainakin liiketoiminnan käynnistäminen on helppoa. Se ei vaadi sen paremmin teknistä osaamista kuin pääomaakaan. Innostus ja ahkeruus riittävät alkuun pääsemiseksi!
Oletko tilannut blogin syötteen tai napsauttanut blogin suosikiksesi Blogilistalla? Käytä blogin oikeanpuolimmaisen palstan linkkejä!
Kumppanuusohjelmat koettelevat blogitekstin ja mainonnan rajoja
Tässä blogissa olen jo aikaisemmissakin jutuissa viitannut kumppanuusohjelmiin (affiliate programs, affiliate marketing) yhtenä tapana saada blogin avulla syntymään tuloja. Google AdSense -mainoksissa tulojen saaminen riippuu siitä, klikkaavatko lukijat mainoksia vai eivät. Kumppanuusohjelmissa tämä viedään pykälää pidemmälle: bloggaaja saa tuloja vasta, kun lukija todella tilaa mainostetun tuotteen.
Tämä johtaa usein mainonnan ja tekstisisällön rajan hämärtymiseen, sillä bloggaajan kannattaa tehdä tuotteesta mahdollisimman houkutteva. Bloggaaja ei saa kannustaa lukijoita napsauttamaan AdSense-mainoksia, mutta kumppanuusohjelmissa tilanne on aivan toinen. Päästäkseen kunnollisiin ansioihin kannattaa mainostettavia tuotteita kehua mahdollisimman paljon.
Koska bloggaajan kannattaa kumppanuusohjelmissa mukana ollessaan kirjoittaa niin paljon tekstimainontaa kuin vain kehtaa, ovat kumppanuusohjelmat paljon Google-mainoksia suurempi uhka blogin neutraaliudelle. Koko blogi muuttuu helposti pelkästään tekstimainonnaksi, jonka tarkoitus on yllyttää lukijoita ostamaan tekstissä mainittuja tuotteita. Esimerkiksi tämänkaltaisesta sisällön muuttumisesta mainokseksi sopii vaikkapa Isabella Löwengripin blogi. Tuotteiden esittelyn vieressä tarjotaan linkki, jonka välityksellä lukija voi tilata itselleen tuotteen jostakin verkkokaupasta. Jos lukija muuttuu asiakkaaksi, saa blogin ylläpitäjä tuotteen myyjältä välityspalkkion.
Tämä johtaa luonnollisesti rajanveto-ongelmiin mainonnan ja tekstisisällön suhteen. Kuluttajaviraston lakimies Miina Ojajärvi kirjoittaa ongelmasta seuraavasti:
Olisi kiinnostavaa lukea oikeusoppineiden näkemyksiä nykytilanteesta. Nythän ei ole enää lainkaan selvää, että mainoksia välittää elinkeinonharjoittaja tai yritys. Kyse voi olla aivan hyvin yksityishenkilöstä. Tai mikä on kansallisen lainsäädännön merkitys tilanteessa, jossa voin kirjoittaa Suomessa tai Intiassa englanninkielistä blogia, joka mainostaa yhdysvaltalaisten yritysten tuotteita? Kaiken lisäksihän blogi voi käyttää palvelinta, joka sijaitsee kolmannessa tai neljännessä maassa. Asiakkaat ja lukijat taas saattavat olla eri puolilta maailmaa.
Vaikkapa englanniksi kirjoittavien on huomattavasti helpompi löytää esimerkiksi verkkokauppoja, joiden tuotteita voi markkinoida blogissa. Globaaleilla markkinoilla toimiessasi voit todennäköisesti heittää meikäläisellä lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä vesilintua. Näillä markkinoilla häikäilemättömyys palkitaan!
Osa kumppanuusohjelmista kelpuuttaa kuitenkin kumppaneikseen vain "vakavasti otettavia" blogeja, jotka käyttävät omaa verkko-osoitetta. Ilmaisia blogialustoja käyttäviä blogeja eivät siis kaikki huoli yhteistyöhön mukaan.
Jos olet kiinnostunut kumppanuusohjelmista ansaitsemisvälineenä, kannattaa siis kirjoittaa englanniksi ja käyttää omaa palvelinta. Aina tämä ei ole tarpeen, sillä esimerkiksi maailman suurin ja erittäin luotettava verkkokauppa Amazon hyväksyy myös Blogspot-blogit mukaan kumppanuusohjelmaansa.
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen Amazonin palveluun, valikoimiin, hintatasoon ja luotettavuuteen. Voin suositella täyden palvelun kirjakauppaa lämpimästi kaikille lukijoilleni. Kirjojen lisäksi voit ostaa Amazonilta esimerkiksi DVD-levyjä ja kulutuselektroniikkaa.
Ohessa onkin kaksi Amazon-linkkiä, joiden välityksellä voit tilata esimerkiksi kuvissa olevat kumppanuusohjelmia ja verkkobisnestä käsittelevät kirjat. Linkkien välityksellä voit tutustua muutenkin jatkuvasti käyttämäni verkkokaupan tarjouksiin. Esimerkiksi tenttikirjat tilaan jatkuvasti Amazonilta, sillä näin saan kirjat usein puolta halvemmalla kuin kotimaisista kirjakaupoista.
Mikäli siirryt oheisten linkkien kautta Amazonin verkkokauppaan ja tilaat tuotteen, saan huikean neljän prosentin välityspalkkion ostoksestasi. Jos haluat tukea tämän blogin kirjoittamista, käytäthän oheisia linkkejä kirjatilauksiisi! Kiitos tuestasi!
Tämä johtaa usein mainonnan ja tekstisisällön rajan hämärtymiseen, sillä bloggaajan kannattaa tehdä tuotteesta mahdollisimman houkutteva. Bloggaaja ei saa kannustaa lukijoita napsauttamaan AdSense-mainoksia, mutta kumppanuusohjelmissa tilanne on aivan toinen. Päästäkseen kunnollisiin ansioihin kannattaa mainostettavia tuotteita kehua mahdollisimman paljon.
Koska bloggaajan kannattaa kumppanuusohjelmissa mukana ollessaan kirjoittaa niin paljon tekstimainontaa kuin vain kehtaa, ovat kumppanuusohjelmat paljon Google-mainoksia suurempi uhka blogin neutraaliudelle. Koko blogi muuttuu helposti pelkästään tekstimainonnaksi, jonka tarkoitus on yllyttää lukijoita ostamaan tekstissä mainittuja tuotteita. Esimerkiksi tämänkaltaisesta sisällön muuttumisesta mainokseksi sopii vaikkapa Isabella Löwengripin blogi. Tuotteiden esittelyn vieressä tarjotaan linkki, jonka välityksellä lukija voi tilata itselleen tuotteen jostakin verkkokaupasta. Jos lukija muuttuu asiakkaaksi, saa blogin ylläpitäjä tuotteen myyjältä välityspalkkion.
Tämä johtaa luonnollisesti rajanveto-ongelmiin mainonnan ja tekstisisällön suhteen. Kuluttajaviraston lakimies Miina Ojajärvi kirjoittaa ongelmasta seuraavasti:
Kuluttajaviraston lakimiehen kannan mukaan bloggaajan pitää kertoa lukijoilleen, mikäli hän saa korvauksen tuotteiden kehumisesta:Verkkomainontaan on tullut yhteisöllisyyden ja osallistumisen korostamisen mukana uusia piirteitä, jotka osaltaan hämärtävät mainonnan ja muun aineiston rajoja. Perinteiset bannerimainokset on vielä yleensä helppo tunnistaa mainonnaksi, koska ne on selvästi erotettu toimituksellisesta sisällöstä. Sen sijaan verkkoyhteisöjen ja blogien kaltaisissa kanavissa tilanne voi olla moniselitteisempi.
Esimerkiksi blogin kirjoittaja voi perustuslain takaaman sananvapauden nimissä kertoa, mikä lankamerkki on paras neulomiseen, mikä suklaa on osoittautunut ylivoimaiseksi leivonnassa tai minkä liikkeiden alennusmyynneistä tekee parhaat huippumuodin löydöt. Lukija ei voi sen sijaan olla varma, onko kyseessä todella kirjoittajan oma mielipide, yrityksen maksama mainos vai niiden sekoitus.
Suomessa bloggaajat ainakin toistaiseksi korostavat riippumattomuuttaan teksteissä käsitellyistä yrityksistä. Tämä on tietenkin yrityksen kannalta parasta mainontaa: tehokasta ja ilmaista.Markkinatuomioistuimen ratkaisun (1994:17) mukaan mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti, ilman, että siihen tutustuu tarkemmin. Tapahtuuko näin kokkausaiheisessa blogissa, jossa kehutaan tietyn nimistä ja tietyssä osoitteessa sijaitsevaa maatilaa sekä sen täydellisiä juustoja ja lisäksi annetaan resepti, jossa käytetään juuri tämän maatilan juustoja? Onko kirjoittaja tehnyt mainossopimuksen juustotilan kanssa vai onko hän vain aidosti lumoutunut paikasta ja sen tuotteista?
Jos blogin kirjoittaja saa hehkutuksestaan yritykseltä rahaa, siitä on kerrottava sivustolla selvästi. Esimerkiksi monissa englanninkielisissä blogeissa kirjoittajat kertovat suoraan saavansa arvioistaan maksun.
Olisi kiinnostavaa lukea oikeusoppineiden näkemyksiä nykytilanteesta. Nythän ei ole enää lainkaan selvää, että mainoksia välittää elinkeinonharjoittaja tai yritys. Kyse voi olla aivan hyvin yksityishenkilöstä. Tai mikä on kansallisen lainsäädännön merkitys tilanteessa, jossa voin kirjoittaa Suomessa tai Intiassa englanninkielistä blogia, joka mainostaa yhdysvaltalaisten yritysten tuotteita? Kaiken lisäksihän blogi voi käyttää palvelinta, joka sijaitsee kolmannessa tai neljännessä maassa. Asiakkaat ja lukijat taas saattavat olla eri puolilta maailmaa.
* * *
Kaikesta päätellen kumppanuusohjelmat ovat varteenotettava mahdollisuus saada ansioita bloggaamalla. Suomeksi bloggaaville on tosin tarjolla kovin harvoja kumppanuusohjelmia, joiden avulla voisi markkinoida meikäläisiä tuotteita.Vaikkapa englanniksi kirjoittavien on huomattavasti helpompi löytää esimerkiksi verkkokauppoja, joiden tuotteita voi markkinoida blogissa. Globaaleilla markkinoilla toimiessasi voit todennäköisesti heittää meikäläisellä lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä vesilintua. Näillä markkinoilla häikäilemättömyys palkitaan!
Osa kumppanuusohjelmista kelpuuttaa kuitenkin kumppaneikseen vain "vakavasti otettavia" blogeja, jotka käyttävät omaa verkko-osoitetta. Ilmaisia blogialustoja käyttäviä blogeja eivät siis kaikki huoli yhteistyöhön mukaan.
Jos olet kiinnostunut kumppanuusohjelmista ansaitsemisvälineenä, kannattaa siis kirjoittaa englanniksi ja käyttää omaa palvelinta. Aina tämä ei ole tarpeen, sillä esimerkiksi maailman suurin ja erittäin luotettava verkkokauppa Amazon hyväksyy myös Blogspot-blogit mukaan kumppanuusohjelmaansa.
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen Amazonin palveluun, valikoimiin, hintatasoon ja luotettavuuteen. Voin suositella täyden palvelun kirjakauppaa lämpimästi kaikille lukijoilleni. Kirjojen lisäksi voit ostaa Amazonilta esimerkiksi DVD-levyjä ja kulutuselektroniikkaa.
Ohessa onkin kaksi Amazon-linkkiä, joiden välityksellä voit tilata esimerkiksi kuvissa olevat kumppanuusohjelmia ja verkkobisnestä käsittelevät kirjat. Linkkien välityksellä voit tutustua muutenkin jatkuvasti käyttämäni verkkokaupan tarjouksiin. Esimerkiksi tenttikirjat tilaan jatkuvasti Amazonilta, sillä näin saan kirjat usein puolta halvemmalla kuin kotimaisista kirjakaupoista.
Mikäli siirryt oheisten linkkien kautta Amazonin verkkokauppaan ja tilaat tuotteen, saan huikean neljän prosentin välityspalkkion ostoksestasi. Jos haluat tukea tämän blogin kirjoittamista, käytäthän oheisia linkkejä kirjatilauksiisi! Kiitos tuestasi!
Kuinka valitsen aiheen mainosrahoitteiselle blogille?
Edellisessä artikkelissani ehdotin, että blogin aiheenvalinta ja ansaintalogiikka ovat toisiinsa liittyviä. Siksi aiheenvalintaa ja ansaintalogiikkaa koskeva päätös tulisi tehdä samanaikaisesti, jo ennen blogin perustamista ja ensimmäisen artikkelin kirjoittamista.
Kuinka sitten lähteä liikkeelle, jos tarkoitus on ansaita nimenomaan AdSense-mainoksilla?
Jo artikkelissa "Mitä tuottoisalta blogilta vaaditaan?" hahmottelin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat mainostulojen kertymään. Bloggaajan kannalta keskeiset valinnat kiertyvät aina eri tavoin blogin aiheeseen. Aihevalinnasta nimittäin riippuu sekä blogin lukijamäärä että mainosklikkausten tuotto.
Esimerkiksi muoti- ja tyyliblogeilla näyttää tällä hetkellä lukijoita riittävän. Mutta ovatko markkinat jo täynnä? Vieläkö muotiblogien joukkoon mahtuisi uusi blogi, joka onnistuisi keräämään tuhansia lukijoita? Vai onko muotiblogien aika kohta jo ohi?
Aikaisempien blogien suosio voi siis vihjata kahteen suuntaan. Toisaalta suosio osoittaa, että aihepiiri on kiinnostava, toisaalta on mahdollista, että blogimarkkinat ovat jo niin kilpaillut, että uuden yrittäjän on enää vaikea mahtua mukaan "brändinsä" vakiinnuttaneiden blogien joukkoon.
Aihevalinta vaikuttaa lukijamäärien lisäksi myös sivulle sijoitettavien mainosten tuottoon. Tästä on vaikea antaa mitään täsmällisiä lukuja. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin sanoa, että mitä kalliimpia tuotteita tai palveluita sivun mainoksiin ilmaantuu, sitä tuottoisampia yksittäiset mainosnapsautukset ovat.
Google on julkaissut lähinnä mainostajia ajatellen mainion työkalun (AdWords), jonka avulla mainostajat voivat arvioida mainoskampanjoiden budjetteja ja yksittäisen AdSense-mainoksen klikkaushintaa. Myös bloggaajat voivat käyttää tätä samaa työkalua apunaan. Vaikka mainoksen hinnan ja bloginpitäjän saaman osuuden suhde ei ole aivan selvä, on kuitenkin oletettavissa, että bloggaajalle kertyy noin 30 % - 50 % mainoksen hinnasta.
Kirjoita haluamasi hakusana - vaikkapa "h&m" - avainsanojen laatikkoon ja etsi "Avainsanaideoita". Tämän jälkeen napsauta näytettävien sarakkeiden valintalistasta päälle sarake CPC (cost per click).
Nyt saat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Hennes & Mauritz -muotiketjuun liittyvien sivujen AdSense-mainokset maksavat mainostajalle. Kun jaat summan kahdella tai kolmella, saat selville, paljonko sinä bloggaajana ansaitset mainoksen napsauttamisesta.
Ennen blogin perustamista kannattaakin käydä omia harrastuksia läpi tämän työkalun avulla. Kannattaisiko sittenkin kirjoittaa akvaariokaloista? Tai chihuahua-koirista? Harrastatko moottoripyöriä tai purjeveneilyä?
Jos pidät tätä blogia hyödyllisenä, voit kiittää minua sijoittamalla blogiisi linkin, joka johtaa sivulle rahasta.blogspot.com. Kiitos!
Kuinka sitten lähteä liikkeelle, jos tarkoitus on ansaita nimenomaan AdSense-mainoksilla?
Jo artikkelissa "Mitä tuottoisalta blogilta vaaditaan?" hahmottelin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat mainostulojen kertymään. Bloggaajan kannalta keskeiset valinnat kiertyvät aina eri tavoin blogin aiheeseen. Aihevalinnasta nimittäin riippuu sekä blogin lukijamäärä että mainosklikkausten tuotto.Esimerkiksi muoti- ja tyyliblogeilla näyttää tällä hetkellä lukijoita riittävän. Mutta ovatko markkinat jo täynnä? Vieläkö muotiblogien joukkoon mahtuisi uusi blogi, joka onnistuisi keräämään tuhansia lukijoita? Vai onko muotiblogien aika kohta jo ohi?
Aikaisempien blogien suosio voi siis vihjata kahteen suuntaan. Toisaalta suosio osoittaa, että aihepiiri on kiinnostava, toisaalta on mahdollista, että blogimarkkinat ovat jo niin kilpaillut, että uuden yrittäjän on enää vaikea mahtua mukaan "brändinsä" vakiinnuttaneiden blogien joukkoon.
Aihevalinta vaikuttaa lukijamäärien lisäksi myös sivulle sijoitettavien mainosten tuottoon. Tästä on vaikea antaa mitään täsmällisiä lukuja. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin sanoa, että mitä kalliimpia tuotteita tai palveluita sivun mainoksiin ilmaantuu, sitä tuottoisampia yksittäiset mainosnapsautukset ovat.
Google on julkaissut lähinnä mainostajia ajatellen mainion työkalun (AdWords), jonka avulla mainostajat voivat arvioida mainoskampanjoiden budjetteja ja yksittäisen AdSense-mainoksen klikkaushintaa. Myös bloggaajat voivat käyttää tätä samaa työkalua apunaan. Vaikka mainoksen hinnan ja bloginpitäjän saaman osuuden suhde ei ole aivan selvä, on kuitenkin oletettavissa, että bloggaajalle kertyy noin 30 % - 50 % mainoksen hinnasta.
Kirjoita haluamasi hakusana - vaikkapa "h&m" - avainsanojen laatikkoon ja etsi "Avainsanaideoita". Tämän jälkeen napsauta näytettävien sarakkeiden valintalistasta päälle sarake CPC (cost per click).
Nyt saat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä Hennes & Mauritz -muotiketjuun liittyvien sivujen AdSense-mainokset maksavat mainostajalle. Kun jaat summan kahdella tai kolmella, saat selville, paljonko sinä bloggaajana ansaitset mainoksen napsauttamisesta.
Ennen blogin perustamista kannattaakin käydä omia harrastuksia läpi tämän työkalun avulla. Kannattaisiko sittenkin kirjoittaa akvaariokaloista? Tai chihuahua-koirista? Harrastatko moottoripyöriä tai purjeveneilyä?
Jos pidät tätä blogia hyödyllisenä, voit kiittää minua sijoittamalla blogiisi linkin, joka johtaa sivulle rahasta.blogspot.com. Kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Näitä seuraan
-
-
The Joy of Falling Behind3 päivää sitten
-
How To Analyze Server Logs for AI Search4 päivää sitten
-
This feed has moved and will be deleted soon. Please update your subscription now.1 vuosi sitten
-
Blogilistalla
Copyright 2010.
Blogi käyttää kevyesti tuunattua Modern Clix -teemaa, jonka Introblogger on muokannut Blogspotia varten.