Tietotuotteesta mainosviestiksi

Vielä muutama vuosi sitten kirjoitetuissa amerikkalaisissa oppaissa, jotka käsittelevät rahan ansaitsemista Internetissä esitettiin yksinkertainen suunnitelma rahan tekemiselle:

1. Pystytä nettisivu tai blogi.
2. Kirjoita mahdollisimman runsaasti juttuja, jotta sivu nousee Googlen hakutuloksissa mahdollisimman korkealle.
3. Kerää lukijoitesi sähköpostiosoitteista tiedosto.
4. Ryhdy myymään kumppanuusohjelmien tuotteita tai laatimaasi tietotuotetta sähköpostilistasi jäsenille.

Tämän suunnitelman mukaan toimittaessa nettiyrittäjä ei ole riippuvainen mainostuloista. Oikeastaan tätä mallia noudattavan yrittäjän ei edes kannata laittaa sivulle mainoksia: mitä paremmin mainokset kohdistuvat (ja keräävät napsautuksia), sitä vähemmän yrittäjä onnistuu myymään sivulla vieraileville kuluttajille omaa tuotettaan.

Parhaat tuotot tämän periaatteen mukaan toimittaessa syntyvät, kun yrittäjä laatii oman tietotuotteen -- eli sähköisen kirjan. Tällöin tuotteen fyysiseen valmistamiseen tai sen postittamiseen ei kulu rahaa. Näin kirjoittajan osuudeksi tulee sata prosenttia myyntihinnasta, kun taas esimerksi painettujen ja kaupallisessa levityksessä olevien kirjojen myyntihinnasta kirjoittaja saattaa saada vain 15 prosenttia.

Useimmat yhdysvaltalaiset "make money online" -sivustot tuntuvat noudattavan nykyäänkin tätä periaatetta. Toimintatapaan liittyy kuitenkin muutamia ongelmia, joista osa on yleismaailmallisia ja osa tyypillisiä pienelle kielialueelle.

Pienen kielialueen ongelma on luonnollisesti potentiaalisen asiakaskunnan pienuus. Voi hyvinkin olla mahdollista myydä muutamalla kymmenellä dollarilla yhdysvaltalaiselle yleisölle vihkosta, joka antaa ohjeita papukaijan opettamista varten. Suomessa tämänkaltainen tietotuote tuskin muodostuisi suureksi menestystuotteeksi.

Tietotuotteiden myyntituotot ovat ilmeisesti laskeneet viime vuosina huolimatta siitä, että erilaiset e-kirjojen lukulaitteet alkavat pikkuhiljaa tulla kuluttajamarkkinoille. Verkkoyrittäjien tuotteet ovat nimittäin tavallisia Word- tai pdf-tiedostoja, eikä niitä kyetä kovin helposti suojaamaan kopioinnilta. Tämän vuoksi käytännössä mikä tahansa maksullinen, vähänkin suurempaa yleisöä kiinnostava tietotuote valuu nykyään nopeasti Internetin vertaisverkkojen muodostamalle harmaalle vyöhykkeelle.

Tietotuotteista maksaa siksi enää vain kaksi kuluttajaryhmää: ne Internetin käyttäjät, jotka eivät osaa tai halua käyttää vertaisverkkoja. Tämän vuoksi tietotuotteista maksaminen alkaa muistuttaa juomarahan antamista kirjoittajalle. Yhdysvalloissa tämäkin toimintamalli voi tuottaa hyvin. Sen sijaan rationaalinen kuluttaja, joka pyrkii maksimoimaan kulutuksensa käytettävissään olevat tulot huomioiden, ei maksa tuotteesta mitään. Kuluttaja näet maksimoi kulutuksensa ottamalla ilmaiseksi sen, mitä saa. Tällöin rahat voi kuluttaa tuotteisiin, joita ei saa ilmaiseksi (esimerkiksi olut).

Tämän vuoksi painopiste näyttääkin siirtyvän tietosisällön sijaan palveluista maksamiseen. Näin ilmaiseksi jaettava tietotuote muuttuu maksullisen palvelun, kuten koulutuksen, yritysvalmennuksen tai vaikkapa hakukoneoptimoinnin mainokseksi. Tietoa jaetaan, jotta tiedon lukija ymmärtäisi palkata maksutonta tietosisältöä jakavan konsultin ratkaisemaan oman liiketoimintansa ongelmia. Näin tiedon jakamisesta on tullut markkinointia.

Kumppanuusohjelmat koettelevat blogitekstin ja mainonnan rajoja

Tässä blogissa olen jo aikaisemmissakin jutuissa viitannut kumppanuusohjelmiin (affiliate programs, affiliate marketing) yhtenä tapana saada blogin avulla syntymään tuloja. Google AdSense -mainoksissa tulojen saaminen riippuu siitä, klikkaavatko lukijat mainoksia vai eivät. Kumppanuusohjelmissa tämä viedään pykälää pidemmälle: bloggaaja saa tuloja vasta, kun lukija todella tilaa mainostetun tuotteen.

Tämä johtaa usein mainonnan ja tekstisisällön rajan hämärtymiseen, sillä bloggaajan kannattaa tehdä tuotteesta mahdollisimman houkutteva. Bloggaaja ei saa kannustaa lukijoita napsauttamaan AdSense-mainoksia, mutta kumppanuusohjelmissa tilanne on aivan toinen. Päästäkseen kunnollisiin ansioihin kannattaa mainostettavia tuotteita kehua mahdollisimman paljon.

Koska bloggaajan kannattaa kumppanuusohjelmissa mukana ollessaan kirjoittaa niin paljon tekstimainontaa kuin vain kehtaa, ovat kumppanuusohjelmat paljon Google-mainoksia suurempi uhka blogin neutraaliudelle. Koko blogi muuttuu helposti pelkästään tekstimainonnaksi, jonka tarkoitus on yllyttää lukijoita ostamaan tekstissä mainittuja tuotteita. Esimerkiksi tämänkaltaisesta sisällön muuttumisesta mainokseksi sopii vaikkapa Isabella Löwengripin blogi. Tuotteiden esittelyn vieressä tarjotaan linkki, jonka välityksellä lukija voi tilata itselleen tuotteen jostakin verkkokaupasta. Jos lukija muuttuu asiakkaaksi, saa blogin ylläpitäjä tuotteen myyjältä välityspalkkion.

Tämä johtaa luonnollisesti rajanveto-ongelmiin mainonnan ja tekstisisällön suhteen. Kuluttajaviraston lakimies Miina Ojajärvi kirjoittaa ongelmasta seuraavasti:

Verkkomainontaan on tullut yhteisöllisyyden ja osallistumisen korostamisen mukana uusia piirteitä, jotka osaltaan hämärtävät mainonnan ja muun aineiston rajoja. Perinteiset bannerimainokset on vielä yleensä helppo tunnistaa mainonnaksi, koska ne on selvästi erotettu toimituksellisesta sisällöstä. Sen sijaan verkkoyhteisöjen ja blogien kaltaisissa kanavissa tilanne voi olla moniselitteisempi.

Esimerkiksi blogin kirjoittaja voi perustuslain takaaman sananvapauden nimissä kertoa, mikä lankamerkki on paras neulomiseen, mikä suklaa on osoittautunut ylivoimaiseksi leivonnassa tai minkä liikkeiden alennusmyynneistä tekee parhaat huippumuodin löydöt. Lukija ei voi sen sijaan olla varma, onko kyseessä todella kirjoittajan oma mielipide, yrityksen maksama mainos vai niiden sekoitus.

Kuluttajaviraston lakimiehen kannan mukaan bloggaajan pitää kertoa lukijoilleen, mikäli hän saa korvauksen tuotteiden kehumisesta:

Markkinatuomioistuimen ratkaisun (1994:17) mukaan mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti, ilman, että siihen tutustuu tarkemmin. Tapahtuuko näin kokkausaiheisessa blogissa, jossa kehutaan tietyn nimistä ja tietyssä osoitteessa sijaitsevaa maatilaa sekä sen täydellisiä juustoja ja lisäksi annetaan resepti, jossa käytetään juuri tämän maatilan juustoja? Onko kirjoittaja tehnyt mainossopimuksen juustotilan kanssa vai onko hän vain aidosti lumoutunut paikasta ja sen tuotteista?

Jos blogin kirjoittaja saa hehkutuksestaan yritykseltä rahaa, siitä on kerrottava sivustolla selvästi. Esimerkiksi monissa englanninkielisissä blogeissa kirjoittajat kertovat suoraan saavansa arvioistaan maksun.

Suomessa bloggaajat ainakin toistaiseksi korostavat riippumattomuuttaan teksteissä käsitellyistä yrityksistä. Tämä on tietenkin yrityksen kannalta parasta mainontaa: tehokasta ja ilmaista.

Olisi kiinnostavaa lukea oikeusoppineiden näkemyksiä nykytilanteesta. Nythän ei ole enää lainkaan selvää, että mainoksia välittää elinkeinonharjoittaja tai yritys. Kyse voi olla aivan hyvin yksityishenkilöstä. Tai mikä on kansallisen lainsäädännön merkitys tilanteessa, jossa voin kirjoittaa Suomessa tai Intiassa englanninkielistä blogia, joka mainostaa yhdysvaltalaisten yritysten tuotteita? Kaiken lisäksihän blogi voi käyttää palvelinta, joka sijaitsee kolmannessa tai neljännessä maassa. Asiakkaat ja lukijat taas saattavat olla eri puolilta maailmaa.

* * *

Kaikesta päätellen kumppanuusohjelmat ovat varteenotettava mahdollisuus saada ansioita bloggaamalla. Suomeksi bloggaaville on tosin tarjolla kovin harvoja kumppanuusohjelmia, joiden avulla voisi markkinoida meikäläisiä tuotteita.

Vaikkapa englanniksi kirjoittavien on huomattavasti helpompi löytää esimerkiksi verkkokauppoja, joiden tuotteita voi markkinoida blogissa. Globaaleilla markkinoilla toimiessasi voit todennäköisesti heittää meikäläisellä lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä vesilintua. Näillä markkinoilla häikäilemättömyys palkitaan!

Osa kumppanuusohjelmista kelpuuttaa kuitenkin kumppaneikseen vain "vakavasti otettavia" blogeja, jotka käyttävät omaa verkko-osoitetta. Ilmaisia blogialustoja käyttäviä blogeja eivät siis kaikki huoli yhteistyöhön mukaan.

Jos olet kiinnostunut kumppanuusohjelmista ansaitsemisvälineenä, kannattaa siis kirjoittaa englanniksi ja käyttää omaa palvelinta. Aina tämä ei ole tarpeen, sillä esimerkiksi maailman suurin ja erittäin luotettava verkkokauppa Amazon hyväksyy myös Blogspot-blogit mukaan kumppanuusohjelmaansa.

Itse olen ollut erittäin tyytyväinen Amazonin palveluun, valikoimiin, hintatasoon ja luotettavuuteen. Voin suositella täyden palvelun kirjakauppaa lämpimästi kaikille lukijoilleni. Kirjojen lisäksi voit ostaa Amazonilta esimerkiksi DVD-levyjä ja kulutuselektroniikkaa.

Ohessa onkin kaksi Amazon-linkkiä, joiden välityksellä voit tilata esimerkiksi kuvissa olevat kumppanuusohjelmia ja verkkobisnestä käsittelevät kirjat. Linkkien välityksellä voit tutustua muutenkin jatkuvasti käyttämäni verkkokaupan tarjouksiin. Esimerkiksi tenttikirjat tilaan jatkuvasti Amazonilta, sillä näin saan kirjat usein puolta halvemmalla kuin kotimaisista kirjakaupoista.

Mikäli siirryt oheisten linkkien kautta Amazonin verkkokauppaan ja tilaat tuotteen, saan huikean neljän prosentin välityspalkkion ostoksestasi. Jos haluat tukea tämän blogin kirjoittamista, käytäthän oheisia linkkejä kirjatilauksiisi! Kiitos tuestasi!

Tuottaako suosittu blogi huonommin kuin vähemmän suosittu?

Tuottaako suosittu blogi huonommin kuin vähemmän suosittu? Kysymys saattaa vaikuttaa oudolta. Näyttää kuitenkin siltä, että suositun blogin lukijat tuottavat huonosti pelkästään mainostulojen varassa pyörivälle blogille. Tällä tarkoitan varsinkin tuhatta kävijää kohden tulevien mainostulojen määrää.  

Mainostulojen pienemiselle lukijaa kohden on useita syitä. Suosittujen blogien lukijakunta seuraa blogia säännöllisesti Blogilistan, syötelukijoiden tai kirjanmerkkien välityksellä. He ovat kiinnostuneet blogin sisällöstä, eivät sivun laidoilla olevista AdSense-mainoksista.

Koska mainokset eivät kiinnosta vakituisia lukijoita, he eivät klikkaa mainoksia. Ja näin blogin kirjoittajalle ei kerry senttejä tilille.

Valitettavasti Google AdSense -käyttöehdot kieltävät tulojen kertomisen. Siksi verkosta löytyy lähinnä anekdootinomaista aineistoa suosittujen blogien kerryttämistä AdSense-tuloista.

"Pitkä häntä" -käsitteellä maineeseen noussut Chris Anderson esitteli toissavuotisessa blogimerkinnässään Wired-lehdessä eräiden huippusuosittujen blogien mainostulojen kertymää. Tuolloin yksi maailman suosituimmista blogeista, Guy Kawasakin How to Change the World (6200 päivittäistä lukijaa, 21000 RSS-syötteiden vastaanottajaa) ansaitsi 280 dollaria kuussa mainostuloilla. Tuhatta kävijää kohti mainokset tuottivat 1,38 dollaria.

Myös Text Mining Blog esitteli pari vuotta sitten muutamia lukuja. Erittäin suosittu, verkkobusinekseen keskittyvä John Chow tienasi 95 000 kävijällä / kk noin 690 dollaria.

Viime kesänä YieldBuild Blog käsitteli samaa aihepiiriä. Numeroiden sijaan artikkelissa kiinnosta analyysi mainostuoton suuruuteen vaikuttavista tekijöistä. Näitä ovat:

Kävijämäärä. Suuri kävijämäärä lisää mainosnapsautuksia.

Kävijöiden tyyppi. Vakituiset kävijät napsauttavat mainoksia harvoin. Hakukoneiden kautta tulevat napsauttavat useimmin.

Napsautusten osuus (CTR). Tähän voi vaikuttaa mainosten väreillä, asettelulla jne.

Napsautuksen arvo. Tämä riippuu lähinnä mainoksen aiheesta. On kuitenkin esitetty epäilyksiä, että julkaisijan laatu vaikuttaisi siihen, kuinka suuri osuus mainostajan maksamasta summasta siirtyy mainosta näyttävän sivun tuloksi. 

Näyttääkin siltä, että edes suosituimmat blogit eivät ole muutettavissa suuriksi rahasummiksi pelkästään AdSense-mainoksilla. AdSense-mainosten rinnalle tarvitaan esimerkiksi kumppanuusohjelmia, jotka maksavat sivun ylläpitäjälle provision sivulla olevien mainosten avulla tehdyistä kaupoista. Näiden ohella suora sponsorointi tai tekstimainonnasta maksaminen voivat muodostaa merkittäviä tulonlähteitä.

Viihdyttäväkään blogi ei muutu mainostuloiksi, elleivät lukijat ole valmiita napsauttamaan mainoksia. Tähän moni blogi kompastuu.

Milloin ammattimainen muotibloggaus saapuu Suomeen?

Toistaiseksi suomalaiset muoti- ja tyyliblogit ovat harrastuksena ylläpidettyjä, eikä blogeissa edes näy kovin paljon mainoksia. Monet bloggaajat näyttävät lisäksi suhtautuvan ammattimaisesti ylläpidettyihin ja avoimen kaupallisiin blogeihin epäluuloisesti - ainakin osa lukijoista jakaa varmasti tämän suhtautumistavan. On kiinnostavaa nähdä, miten blogistan reagoi, kun ammattimaiset tyylibloggaajat tulevat kilpailemaan lukijoista.

Uskon nimittäin ammattimaisen muotibloggauksen tulevan pian Suomeen. Mikäli taloudellinen tilanne synkkenee entisestään, joutuvat pian monet perinteisten tiedotusvälineiden piirissä työskentelevät media-alan ammattilaiset etsimään uusia tulonlähteitä. Hyvin todennäköisesti monet alkavat tuottaa mediasisältöjä Internetiin.

Ammattilaisilla on nimittäin hallussaan sisällöntuottamisessa tarvittavat perustaidot: he osaavat kirjoittaa ja valokuvata. Heillä on valmiita kontakteja talouselämään, mahdollisesti julkkiksiinkin. Näin on tavallista naapurintyttöä helpompi kehittää näyttävä blogi, jossa on kiinnostavaa luettavaa: kuvauksiin saataisiin helposti ilmaiset vaatteet ja blogin laidoille kalliita mainospaikkoja.

Verkkojulkaisemisella on yksi erityispiirre verrattuna tavalliseen mediaan: alkuun pääseminen ei vaadi juurikaan pääomaa. Vaikkapa uuden lehden perustaminen olisi huomattavan kallista, eikä taloudellisesti epävarmana aikana löydy riittävän edullista yritysrahoitusta tämänkaltaisten hankkeiden rahoittamiseksi.

Halvimmillaan oman verkko-osoitteen ja webbihotellin saa alle 50 eurolla kolmeksi vuodeksi, eli käytännössä ilmaiseksi. Ylläpitoon tarvittavat avoimen lähdekoodin ohjelmistotkin ovat ilmaisia.

Pääoman sijaan verkkojulkaisemisessa tarvitaan ammattitaitoa ja työtä. Mikäli toimittajia alkaa jäädä työttömäksi, varmasti moni ammattilainen lähtee kokeilemaan uuden verkkomedian luomista. Tarvitaan vain tarpeeksi hauskannäköinen nuori nainen, lisätöitä kaipaava free lance -toimittaja ja valokuvaaja. Näillä eväillä pitäisi menestysblogi saada pystyyn.

Lukijoita houkutteleville tyyli-, muoti- ja shoppailupainotteisille blogeille on kaikesta päättäen loputon kysyntä 15-25-vuotiaiden naisten keskuudessa. Tämä kohderyhmä on varmasti myös mainostajien kannalta houkutteleva. Siksi uskon, että enää ei tarvitse odottaa kauan bisnesmielessä julkaistun "tyttöblogin" syntymistä Suomeen.

Tyttöblogien kuningatar Isabella

Suomen suosituimmilla tyyliblogeilla on lähes kymmenentuhatta lukijaa päivässä. Kuten pari päivää sitten totesin, näillä lukijamäärillä voi päästä jo mukaviin sivutuloihin - kenties blogista riittäisi jopa päätuloksi.

Länsinaapurissamme Ruotsissa muotibloggaus on vielä kovemmassa suosiossa kuin Suomessa. Maan suosituin "tyttöblogi" on Isabella Löwengripin blogi, joka kerää huikeat 600 000 kävijää viikossa. Blogion resepti on selvä: otetaan yksi malliksi kelpaava näyttävä vielä lukiota käyvä blondi, joka kertoo arkitapahtumistaan, shoppailustaan ja ravintola-aterioista. Blogi höystetään muotikuvilla, kuvilla vaatekaapista ja kylpyhuoneesta, kauneusvinkeillä ja videopätkillä.

Kuulostaako tutulta?

Mutta toisin kuin suomalaiset tyttöblogien pitäjät, neiti Löwengrip on määrätietoinen bisnesnainen. Hänellä on luonnollisesti oma assistenttinsa Emilie, sillä kyllähän päivittäinen bloggaaminen työstä käy - varsinkin kun täytyy olla koko ajan viimeisen päälle laitettuna julkisuudessa. Lounaat, kasvokuorinnat ja liikeillalliset kuuluvat luonnollisesti kuvioon. Vaatekuvaukset ovat luonnollisesti maksettuja mainospaikkoja.

Suuren maailman tyyliin myös suomalaisissa "tyttöblogeissa" järjestetään arpajaisia. Suomalaisbloggaajien arpajaiset ovat kuitenkin selvästi vaatimatttomampia kuin tukholmalaisen superjulkkiksen arpajaiset - tuoreimman arpajaisen palkintona on hoito tukholmalaisessa kauneussalongissa. Salonki tietenkin linkitetään blogiin, ja epäilemättä kyseessä on osa maksullista mainoskampanjaa. Varmasti 600 000 viikottaisen lukijan tavoittaminen ei ole ihan ilmaista tälläkään tavalla.

Luottamus Isabellan bisnespotentiaaliin oli suuri jo varhain. Isabellan liiketoiminta on osakeyhtiömuotoista. Hänen juristi-isänsä toimii yrityksen toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtaja on Googlen Ruotsin tytäryrityksen entinen toimitusjohtaja.

Yritystoiminta muodostuu blogin lisäksi verkkokaupasta, jonka kohderyhmän muodostavat 15-25 -vuotiaat naiset. Verkkokauppa on järjestetty ovelasti: joka päivä on myynnissä vain yksi tuote kerrallaan. Näin pääomaa ei sidota varastoihin, vaan kaikki tavara saadaan varmasti myytyä. Myytävä tuote vaihtuu joka päivä, minkä ansiosta kohderyhmän naiset saadaan käymään sivuilla tiheään. Mittakaava verkkokaupassa on siis aivan toista kuin yksi vaatekappale kerrallaan käytettyjä vaatteita huutokauppaavilla suomalaisbloggaajilla.

Stazzy pohti muutama päivä sitten kiinnostavassa artikkelissaan blogilistan kärkiblogien suosion salaisuutta. Stazzy arveli, että blogimaailmassa suosion saavuttaminen edellyttää avoimmuutta ja aitoutta - ihmiset näkevät kaupallisuuden läpi. Voi olla, että näkevät. Blogi saattaisi silti menestyä - tietäväthän ihmiset Cosmopolitanin ja Seiskan kaupallisuuden, mutta silti lukevat niitä.

Ruotsissa ei ole verkkojulkaisuille ratkaisevasti suurempaa potentiaalista lukijakuntaa kuin Suomessa. Sen sijaan maassa ollaan paljon kokeneempia kaupallistamisessa ja tuotteistamisessa. Ei ole sattumaa, että Ikea ja Hennes & Mauritz ovat ruotsalaisyrityksiä. Mutta ei Isabellan konseptissa ole mitään, mitä ei voisi siirtää myös Suomeen.

Tarvitaan vain tarpeeksi näyttävä tyttö, joka on valmis tuotteistamaan itsensä ja elämänsä. Tämä edellyttää tietoista luopumista yksityisyydestä, ja määrätietoista pyrkimystä julkkikseksi. Suomessa "salarakkaille" riittää kansikuva Seiskassa - paljon suurempaankin olisi mahdollisuus.

Kaupallisuus onnistuu, jos on valmis paljastamaan itsestään tarpeeksi ja on tarpeeksi hauskan näköinen. Ja kun konsepti toimii Ruotsissa, voi se onnistua Suomessakin. Saa nähdä, kuka onnistuu ensiksi rakentamaan itsestään ja elämästään tuotteen. Naapurintyttöjen on kuitenkaan turha yrittää - nyt etsitään glamourkuningatarta.