Vielä muutama vuosi sitten kirjoitetuissa amerikkalaisissa oppaissa, jotka käsittelevät rahan ansaitsemista Internetissä esitettiin yksinkertainen suunnitelma rahan tekemiselle:
1. Pystytä nettisivu tai blogi.
2. Kirjoita mahdollisimman runsaasti juttuja, jotta sivu nousee Googlen hakutuloksissa mahdollisimman korkealle.
3. Kerää lukijoitesi sähköpostiosoitteista tiedosto.
4. Ryhdy myymään kumppanuusohjelmien tuotteita tai laatimaasi tietotuotetta sähköpostilistasi jäsenille.
Tämän suunnitelman mukaan toimittaessa nettiyrittäjä ei ole riippuvainen mainostuloista. Oikeastaan tätä mallia noudattavan yrittäjän ei edes kannata laittaa sivulle mainoksia: mitä paremmin mainokset kohdistuvat (ja keräävät napsautuksia), sitä vähemmän yrittäjä onnistuu myymään sivulla vieraileville kuluttajille omaa tuotettaan.
Parhaat tuotot tämän periaatteen mukaan toimittaessa syntyvät, kun yrittäjä laatii oman tietotuotteen -- eli sähköisen kirjan. Tällöin tuotteen fyysiseen valmistamiseen tai sen postittamiseen ei kulu rahaa. Näin kirjoittajan osuudeksi tulee sata prosenttia myyntihinnasta, kun taas esimerksi painettujen ja kaupallisessa levityksessä olevien kirjojen myyntihinnasta kirjoittaja saattaa saada vain 15 prosenttia.
Useimmat yhdysvaltalaiset "make money online" -sivustot tuntuvat noudattavan nykyäänkin tätä periaatetta. Toimintatapaan liittyy kuitenkin muutamia ongelmia, joista osa on yleismaailmallisia ja osa tyypillisiä pienelle kielialueelle.
Pienen kielialueen ongelma on luonnollisesti potentiaalisen asiakaskunnan pienuus. Voi hyvinkin olla mahdollista myydä muutamalla kymmenellä dollarilla yhdysvaltalaiselle yleisölle vihkosta, joka antaa ohjeita papukaijan opettamista varten. Suomessa tämänkaltainen tietotuote tuskin muodostuisi suureksi menestystuotteeksi.
Tietotuotteiden myyntituotot ovat ilmeisesti laskeneet viime vuosina huolimatta siitä, että erilaiset e-kirjojen lukulaitteet alkavat pikkuhiljaa tulla kuluttajamarkkinoille. Verkkoyrittäjien tuotteet ovat nimittäin tavallisia Word- tai pdf-tiedostoja, eikä niitä kyetä kovin helposti suojaamaan kopioinnilta. Tämän vuoksi käytännössä mikä tahansa maksullinen, vähänkin suurempaa yleisöä kiinnostava tietotuote valuu nykyään nopeasti Internetin vertaisverkkojen muodostamalle harmaalle vyöhykkeelle.
Tietotuotteista maksaa siksi enää vain kaksi kuluttajaryhmää: ne Internetin käyttäjät, jotka eivät osaa tai halua käyttää vertaisverkkoja. Tämän vuoksi tietotuotteista maksaminen alkaa muistuttaa juomarahan antamista kirjoittajalle. Yhdysvalloissa tämäkin toimintamalli voi tuottaa hyvin. Sen sijaan rationaalinen kuluttaja, joka pyrkii maksimoimaan kulutuksensa käytettävissään olevat tulot huomioiden, ei maksa tuotteesta mitään. Kuluttaja näet maksimoi kulutuksensa ottamalla ilmaiseksi sen, mitä saa. Tällöin rahat voi kuluttaa tuotteisiin, joita ei saa ilmaiseksi (esimerkiksi olut).
Tämän vuoksi painopiste näyttääkin siirtyvän tietosisällön sijaan palveluista maksamiseen. Näin ilmaiseksi jaettava tietotuote muuttuu maksullisen palvelun, kuten koulutuksen, yritysvalmennuksen tai vaikkapa hakukoneoptimoinnin mainokseksi. Tietoa jaetaan, jotta tiedon lukija ymmärtäisi palkata maksutonta tietosisältöä jakavan konsultin ratkaisemaan oman liiketoimintansa ongelmia. Näin tiedon jakamisesta on tullut markkinointia.
The Best Deals From Amazon's Black Friday Sale So Far
8 tuntia sitten
Vai voisiko pieni kielialue ollakin joskus myös etu?
Tietotuotteet palvelun markkinoinnissa lienevät elimellinen osa tulevaisuudessa yhä merkittävämmäksi nousevassa sisältöperusteisessa markkinoinnissa.
Esimerkiksi suosittua Zen Habits -blogia ylläpitävä Leo Babauta teki hiljattain kikan, joka voisi hyvin toimia Suomessakin: Babauta julkaisi ensin hunajapurkkina e-kirjan siitä, miten blogi sai kahdessa vuodessa satoja tuhansia lukijoita. Piakkoin kirjan ladanneet saivat mainoksen huippubloggaaja-videokurssista, jolle huolittiin maksimissaan 300 osanottajaa. Osallistumismaksu oli 300 taalaa. Kaikkiaan Babauta pääsi epäilemättä tuntiliksoille istuessaan muutamana päivänä nettikameran edessä.
Netti on muuttamassa koko informaatiobisneksen luonnetta niin, että tietotuotteesta on tulossa ennemminkin mainoksen kaltainen metodi synnyttää yhteys palveluntarjoajan ja asiakkaan välille. Tietotuotteen myyminen tuskin tulee olemaan lähivuosina enää kannattava bisnes.
Niinpä, ja pidän kehitystä valitettavana. Kirjat muuttuvat konsulttiesitysten mainoksiksi, CD-levyt konserttimainoksiksi ja elokuvat oheistuotemainoksiksi.
Jatkossa kannattaa siis tehdä ainoastaan sellaisia tietotuotteita, joiden avulla voidaan myydä jotain palvelua.
Tämä supistaa väistämättä taloudellisesti kannattavan tuotannon alaa.
Mikko,
Käsittääkseni kuvailemasi kaltainen tilanne, joka on toki paljolti asian laita tällä hetkellä, johtuu siitä, että lähestymme nettiä yhä 1900-lukulaisen ajattelun puitteissa – eli että rahaliikenne seuraa siitä, että "tavara" vaihtaa omistajaa.
Honeypot/uncopyright -kentästä eivät varmaan parhaatkaan talousgurut osaa sanoa, millä tavalla se alkaa konkreettisesti vaikuttaa rahavirtoihin. Samaten netti tarjoaa myös esimerkiksi mikropaymentien myötä ihan uudenlaisia ansaintamalleja, joissa rahat jyvittyvät kyllä tuotekohtaisesti, mutta informaatiotuotteen julmetun paljon perinteistä laajempi levikki mahdollistaa järkevän kokoisten voittojen tekemisen. Nämä lienevät epäilemättä tuttuja ilmiöitä sinulle.
Nähdäkseni netti muuttaa lähivuosina informaatiotaloutta radikaalisti, halusimme sitä tai emme. Mielenkiintoisinta tässä onkin seurata sitä, mitkä tulevat olemaan niitä ansaintamalleja, joita kukaan ei vielä oikein osaa ennustaa. Mielestäni Babautan ja kumppaneiden tempaukset ovat olleet ensimmäisiä oikeasti luovia pelinavauksia. Mitä muuta sieltä on vielä tulossa?
Esitä oma näkökulmasi