Internetin ilmaispalveluiden aika päättymässä

Viime keskiviikon Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli Internetin ilmaispalveluista (HS 20.5.2009, B8). Facebook, Twitter ja YouTube ovat valtavista käyttäjämääristään huolimatta yhä tappiollisia. Olavi Koistisen artikkelin mukaan taantuma koetteleekin nyt rahoittajien uskoa ilmaispalveluihin.

Nykymuotoisen Internetin lyhyen historian ajan on ollut tapana toimia niin, että ensin rakennetaan käyttäjien kannalta mahdollisimman hyödyllinen palvelu. Seuraavaksi palvelulle pyritään keräämään mahdollisimman suuri käyttäjäkunta. Vasta lopuksi ryhdytään miettimään, kuinka nämä kävijämäärät saadaan muutettua rahaksi.

Ongelman taustalla on paljolti se, että käyttäjät ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi. Hyödyllisistäkään palveluista ei olla valmiita maksamaan mitään - palveluiden on oltava ilmaisia. Sama koskee myös viihdettä, joka ladataan maksutta Internetin vertaisverkoista.

Edes suuret mediayhtiöt eivät ole saaneet Internet-sivustoistaan kannattavia pelkillä mainostuloilla. Rupert Murdoch ennusti viimeksi pari viikkoa sitten loppua netin ilmaisille uutispalveluille. Uutisia on kallista tuottaa, mutta niitä on vaikea rahoittaa pelkillä mainoksilla. Lisäksi lukijat siirtyvät tällä hetkellä uutisten parista kohti blogeja ja muita sosiaalisesti tuottettuja mediasisältöjä kohti. Murdoch vihjaa, että hänen omistamiensa lehtien verkkosivustoista saattaa tulla maksullisia vuoden kuluessa.

Suurten yhtiöiden ongelma on tuttu myös rivibloggaajalle: blogi on vaikea saada tuottamaan niin hyvin, että blogilla voisi ansaita edes kohtuullisesti. Laadukkaan sisällön kirjoittaminen on työlästä, eikä suomenkielisen blogin kirjoittaja voi uneksia suuren maailman valtavista lukijakunnista. Kun lukijakunta jää pieneksi, jäävät myös mainostulot pieneksi.

Pitäisiköhän minun ottaa mallia Murdochista? Paljonko sinä olisit valmis maksamaan oikeudesta lukea Rahasta-blogia? Olisitko ylipäänsä valmis maksamaan blogin tilauksesta?